Superelämä!

Huippuelämä on out, superelämä ei. Lukuisissa kavereiden kahvilakeskusteluissa ja, etenkin, keskiluokkaisten kotiäitien keittiöissä puhutaan nyt lähes kaikesta super-sanalla aloittaen: lihaksista tyynynliinoihin. Television tuijottelukin on supertuijottelua! Superelämään eivät kuulu superarvostus, superkunnioitus tai superläsnäolo. Ehkä nekin ilmestyvät, vielä. Sitä odotellessa voit supertreenata.

Superarjessa ajatukset oikenevat, samalla kun pannukakut lautasella jäähtyvät.
Taikasauvan heilautus ja räyhäävänkin äidin nutturaneula lennähtää sekunnissa lattian pintaan, hiukset hulmuavat vapautta,  vieno hymy nostattaa hetkeksi huulipielet ylös,  ja arjen epäkohdat katoavat näkyvistä. Ja, naisesta kuin naisesta sukeutuu supersäteilevä soppatykin käyttäjä. Superiudessa on kyse juuri siitä, mistä haluaa siinä olevan kysymys - omalla kohdallaan. Ajattelusta, asenteesta, toiminnasta, tavasta tehdä jotain, elää ja olla. Ja, ehkä ei yhtään mistään, ellei sana tunnu sopivan edes omaan suuhun. Helpoimmin superelämän saat lisäämällä sanan super kaiken mahdollisen eteen suullisessa ilmaisussa.

Sain idean. Miltä lista erilaisista asioista tai sanoista näyttäisi

Superjalkakylpy: nokkosen lehtiä, puna-apilan paloja,
Epsom-suolaa ja pari piharatamon lehteä.

super-sanalla aloittaen. Kokeilin.

Ensin muutama kielteisempi sana
*superahdistus
*supersuru
*superitkupotkuraivarit
*superkiukku
*superynseä
*supervitutus
*superpettymys
*superikävä
*supertuska
*superviha
Ja muutama myönteinen sana super-sanalla aloittaen
*superonnellinen
*superilo
*superautuus
*superilo
*supertyytyväisyys
*superrohkeus
*superajattelu
*supervarvas
*superjalkapallo
*superfestarit


Ainakin super-sanalistaa kirjoittaessa supersumu aivoissani selkiintyi: superkivaa!
Mihin kaikkiin elämässä parhaillaan meneillään olevien asioiden, tapahtumien ja ihmisten eteen voisit nyt liittää super-sanan? Kirjoita ylös, ja tutki mitä mielessä havaitset.  Itse havaitsin, että kielteisemmäksi määrittelemäni sanan merkitys muuttui myönteisemmäksi super-sanaan liittämäni positiivisen latauksen ansiosta: supervitutus ei ole sama asia kuin arkivitutus.

NLP:ssä määritellään paljon käsitteitä ja sanoja uudestaan. Samalla systeemisen käsityksen mukaan muuttuu jokin muukin, esimerkiksi tunne, jonka sana sisällämme nostattaa.

Jos tavallisen tiskirätin sijaan, kaupassa voi valita supertiskirätin - kokemus on erilainen. Supertiskirätti tuntuu takuulla hienommalta kuin tiskirätti. Jos super-sanan ansiosta!
Sanat muokkaavat sisäisiä kokemuksiamme: supereiksi tai synkiksi, riippuen siitä minkä merkityksen niille alitajuisesti annamme.

Tätä kirjoittaessani jalkani lilluvat jalkakylpyvedessä nokkosen lehtien, puna-apilan palojen, muutaman piharatamon lehden, ja Epsom-suola ripauksen kera, kissan kehrätessä sylissäni. Todellinen superjalkakylpyvesi ja superkehräys!

Superihanaa supervälittämisen superhuomioivaa superviikonloppua toivottaen, Terhi

Havaitsetko että havaitset?

Muistatko vielä, mitä lupasit uutena vuotena? Ne tärkeimmät lupaukset, jotka tulet ehdottomasti tulevan vuoden aikana lunastamaan? Ei hätää, ei muista moni muukaan. Jos luvatut asiat alkoivat juuri nyt askarruttamaan, kannattaa palauttaa pikimmin mieleen, mitä ne olivat ja alkaa matka kohti lupausten lunastamista.

Henkilökohtaisesti lupasin samoja asioita kuin viitenä aiempana vuotena: havainnoida ja harjoittaa mieleni taitoja syvemmin, tulla tietoisemmaksi siitä mitä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa pintarakenteita syvemmällä tasolla tapahtuu.  Lupasin olla pääni sijaan enemmän kehossa, luottaa kehoni viisauteen. Keho ja mieli ja mieli - kaikki systeemisen ajattelun mukaan yhtä ja samaa. Lupasin olla aisteissa, ja tutkia sitä, mitä näen? mitä kuulen? haistan, maistan ja tunnen milloinkin. Minkälaista miljöötä mielessäni maalaankaan, kun olen vain aisteissa ja havaitsen.

 

Kirjoittaessa avaan ajatteluani usein aistiharjoituksilla näin: Yksi aistikanava kerrallaan, kirjoitan siitä, mitä näen, mitä kuulen, haistan, maistan tai tunnen. Kirjoitan havainnoiden. Tulkinnalla ei tässä treenissä ole sijaa.  

Tämän kuvan ideana oli, että valokuvaaja havaitsee mitä kuvattava havaitsee. Se, onnistuimmeko havaitsemaan ystäväni kanssa samoja asioita, on eri juttu. Jokaisella meistä on omat mielemme filtterit ja käytämme niitä eri tavoin. Siksi kaikki emme havaitse samoja asioita samastakaan ympäristöstä.

 

Mitä sinä havaitset? Tässä ja nyt-hetkessä.

Havaitsetko että havaitset, on hyvä aloituskysymys. No niin, ota kynä käteen, kaiva lehtiö esille ja kirjoita havaintoja paperille - aisti kerrallaan. 

Harjoitus:

• tuo hyvin tähän hetkeen,
• on terapeuttinen,
• voimaannuttava,
• auttaa havaitsemaan sen mitä ihminen havaitsee.

Hyviä havaintoja viikonloppuusi!

Muutosten vuosi edessä!

Kaipaatko muutosta elämääsi? Mitä se voisi olla? Mitä tulisi tapahtua, jotta muutos - mikä tahansa olisi mahdollinen?

Muutos on ainutlaatuinen prosessi, jonka alkuvaiheessa suunta piilottelee jonkinlaisen sumun peitossa. Moni ei tiedosta muutoksen alkaneen, koska ei tiedä olevansa matkalla.  Jonkin ajan kuluttua vain huomaat ruokalevasi samassa pöydässä toistuvien ahdistus- ja tunnetilojen, haluttomuuden, turhautumisen ja jatkuvan väsymisen kanssa. Kaipaat happipulloihin lisähappea, mutta sitä ei tule. Toisilla jopa masennus asettuu taloksi, kehoon ja mieleen.
 
Muutos on käännekohta elämäntarinassa: vanha, totuttu  tapa tehdä asioita lakkaa toimimasta.
Ihmisen ydin tarvitsee jotakin, ihminen itse arvelee tarvitsevansa jotakin muuta. Tahto ja tarve liikkuvat eri suuntiin. Tämä on normaalia muutosmyllerrystä. Usein muutosprosessi alkaa jo aiemmin kuin tiedostamme. Muutoksen tiedostamisvaiheessa olet jo matkalla.

Selkeimmin muutoksen havaitsee jonkin yksittäisen tapahtuman seurauksena: ajokortin saaminen, lapsen syntymä, ensimmäinen työpaikka, uuden työn aloittaminen, työn loppuminen, työtehtävien muuttuminen, läheisen kuolema, sairaus, lapsen kotoa pois muutto, avioero ym.

Kun kaikki on sekavaa ja tuleva suunta sumun peitossa, olotilaa voi  sanallisesti kuvata neutraalein lausahduksin: "Ihan ookoo”, "kaikki on kunnossa", ” ei ihmeempiä, miten ite?”. Kuitenkaan asiat eivät ole kunnossa, ookoo tai hyvin. Ihmisellä on sisäinen ristiriita.

Muutos haastaa aivot ja mielen:  ajatukset, tunteet ja mielentilat. Muutos aiheuttaa stressiä kehossa ja mielessä: ajatukset kiertävät kehää, tulee tukalia tunteita,  toimintatapa ei muutu, totuttu logiikka kapenee. 

Muutos on mahdollinen, kun aivot ovat levänneet. Aivot oppivat tutkitusti tehokkaimmin uutta, ja voivat muuttaa totuttuja toimintamekanismeja vain turvalliseksi kokemissaan ympäristöissä. Vastaavasti stressaantuneet ja pelokkaat aivot eivät opi uutta, huomion suuntaaminen totutusta poikkeaviin huomioinnin kohteisiin vaikeutuu ja aivot `jämähtävät`. Käytännössä ihminen toistaa samoja ajatuksia, tunteita, toimintamalleja, asioita päivästä toiseen, vaikka mielen tietoisella tasolla muutosta kaipaisikin.

Aivot ovat kivikautinen käyttöjärjestelmä, joissa tuotekehitystä ei paljon ole tapahtunut. Aivot skannaavat edelleen ympäristöjä, joissa liikumme,  tulkiten ne turvallisiksi tai uhkaaviksi. Aivojemme matelijan osa vaikuttaa meissä vieläkin. Siksi aivo-näkökulmasta käsin, ei ole eroa pelkääkö oikeata vai paperista tiikeriä, ja reaktio toisinaan yllättää: paperitiikeristä tuleekin reaktiotasolla oikea tiikeri.

Väistyköön pelot ja ahdistukset tieltäsi, tulkoot rohkeus, uskallus ja voima luoksesi ja olkoot muutoksen myönteiset voimat kanssasi tulevana vuonna 2014!

 

Työnnä kiire fyysisesti pois  - laajenet henkisesti

Opin tämän harjoituksen aikanaan NLP-kouluttaja Veli-Matti Toivoselta. Harjoitus on ällistyttävän yksinkertainen, ja mikä hauskinta, se muuttaa nopeasti tunnetilaa.

Ajattele tätä juuri nyt käsillä olevaa hetkeä, nyt-hetkeä ja näytä käsilläsi ilmassa, minkä kokoinen se on. Juuri noin.

Ehkä se on rantapallon kokoinen, ehkä jalkapallon kokoinen? Tai yhtä laaja kuin mihin kätesi yltävät, tai paljon pienempi. Kaikki on ihan mahdollista.

Tee siitä nyt puolet pienempi. Miltä tuntuu?
Ja tee vielä puolet pienempi.  Ja minkä kokoinen nyt-hetkesi on nyt?
Ehkä appelsiinin tai omenan kokoinen, kolikon kokoinen, tai jotain muuta? Miltä nyt tuntuu?

Useimpia meistä alkaa viimeistään tässä kohtaa ahdistaa, olo tuntua tukalalta, tai epämukavalta - joltain muulta kielteiseltä.

 


Seuraavaksi laajenna nyt-hetkeäsi puolet isommaksi, ja sitten niin isoksi, kuin sen on mahdollista tässä ja nyt laajeta.
Miltä nyt tuntuu?

Useimmista helpottavalta, kivalta, mukavalta, mahdolliselta, tai jollain tavalla kevyemmältä.


Ihmisen mieli toimii stressaantuneena näin: vaihtoehtoja, näkökulmia, reunoja tai ajattelun avaruudellisuutta kaventaen. On vaikea nähdä asioiden hyviä puolia, jos pää on täynnä kiirettä, jännittyneisyyttä ja pelkoja.

Kun kiireen työntää pois - ihan fyysisestikin, kuten tässä harjoituksessa, se voi väistyä. Ja tilalle tulee rentoutta ja luottamusta omiin kykyihin.

Minkä kokoinen on sinun nyt-hetkesi?

Stressitön mieli - mahdollista vai ei?

Mitä mielessä illalla viimeisenä? Entä aamulla ensimmäisenä? Työasiat?
Tuntuuko olo kuin jyrän alle jääneeltä: lattealta ja maata vasten? Hermostutko helposti?

Syksyn olen kouluttanut Stressitön mieli-kursseja eri puolilla Varsinais-Suomea.
Kertonut vastauksia mm. kysymyksiin: mitä stressi on? miten tunnistaa stressitekijöitä ja jakanut vinkkejä stressinhallintaan. Kerron niistä täälläkin.

Mitä stressi on? Kehollisesti kyse  on ikiaikaisesta aivojen tuottamasta taistele tai pakene-reaktiosta,  kun ympäristön vaatimukset käyvät liian rankoiksi.  Elimistö reagoi käytönnössä tuottamalla lisämunuaisissa adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia yli ihmisen arkitarpeen.

Tämä runsas hormoniryöpsäys ajaa elimistön valppaustilaan. Tilan pitkittyessä syntyy stressikierre, jolloin katkonaiset yöunet ja yöheräily alkavat vaivata -  stressi kroonistuu. Toistuva valvominen syö nopeasti voimavaroja.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat erilaiset epävarmuudet, huolet, murheet, tiukka työtahti, mahdottomilta tuntuvat aikataulut, jatkuva joustaminen, ihmissuhdeongelmat, parisuhde, rajojen vetämisen vaikeus, käsittelemättömät tunteet ym.
Stressaantunut olo, tai tunne stressistä ovat 2010-luvulla yhtä yleisiä kuin kaupassa käynti. Tuttua kaikille, mutta tunnistaminen, etenkin, omalla kohdalla vaikeaa, koska reagoimme stressiin ja stressitekijöihin yksilöllisesti. Se, mikä on stressaavaa yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Tärkeintä on oppia tunnistamaan omat kuormituksen merkit ja kunnioittaa niitä.

Selvitä stressikokemus ja pohdi:
-miltä tarkalleen stressi tuntuu kehossa?
-entä mielessä?
-minkälaisissa tilanteissa ja keiden seurassa koet stressiä?
-minkälaisia ajatuksia em. tilanteisiin liittyy?
-miten puhut itsellesi stressaavissa tilanteissa?

NLP-viitekehyksen mukaan stressi on kokemus, jolla on rakenne.
Ja muuttamalla rakenteen yhtä osaa, voi muuttaa kokemusta.
Stressitöntä mieltä!

MIETI, MITEN KYSYT!
Toimitustyöni alkutaipaleella laadin  asiantuntijahaastatteluihin toistuvasti kysymyspatteristoja.
Tuntitolkulla pähkäilin, mikä kysymys kannattaa kysyä ensin, entä sen jälkeen jne., tai mihin yksittäinen kysymys keskustelua ohjaisi. En tiedostanut kysymysteni mahdollisesti herättämiä reaktioita vastaajassa, saati seurannut haastatteluprosessin aikana vastaajan kehonkieltä, haastattelun tunnelmaa, vastaajan olotilaa, abstraktiotasojen vaihtelua, kielimalleja ym.

Suurin osa kysymyksistäni alkoi miksi-sanalla: Miksi tuotteenne eivät myy kotimaan markkinoilla?, Miksi tiedotatte organisaationne homeongelmasta vasta nyt?, Miksi päätitte irtisanoa 200 ihmistä sadan työntekijän sijaan? Tausta-ajatuksenani oli kysyä oikeat täsmäkysymykset, saada selkeitä vastauksia ja tehostaa  ajankäyttöä. Usein haastateltavat myös haluavat toimittajan kysymykset etukäteen, valmistautuakseen syvemmin haastattelutilanteeseen. Toisinaan haastattelutilanne saattoi jännittää molempia osapuolia.

Kysymykset ohjaavat mieltä: mihin suuntaan ja miten, vaihtelee yksilöittäin.
Jossain vaiheessa lukuisten NLP-koulutusteni (nyt jo yhteensä 850h) keskellä opin tunnistamaan kuulemieni kysymysten mielessä käynnistämiä muutoksia. Aloin ts. oivaltaa asioita toisin.

Oivalsin mm. miksi-sanan kysymyslauseen alussa aktivoivan vain suotta vastaajan puolustuskannalle. Siirryin toisiin kysymyssanoihin: miten, mitä, kuka, missä ym.

Alla muutama suljettu kysymys: Niihin voi helposti vastata kyllä tai ei. Lue kysymykset ja havainnoi, mihin mielesi ohjautuu, ts. minkälaisia ajatuksia mielessäsi herää:

-Onko elämäsi turvallista?
-Pidätkö puurosta?
-Tuntuvatko arkiaamut takkuisilta?


Suljettuihin kysymyksiin voi vastata vain kyllä tai ei. Artikkelia taustoittavina kysymyksinä ne eivät toimi, coachina niiden avulla saat edes jotain tietoa coachattavan maailmankuvasta, mutta
ne ohjaavat helposti mielen jumittaviin tulokulmiin, joista ei pääse pois.

Myynnissä ne luovat myönteisemmän alkulähtökohdan, kun varmistat, että edessäsi oleva asiakas on todella se joksi häntä luulet, tarkistat asiakkaan kotiosoitteen tai tittelin. Riskinä on se, että asiakas pitää sinua idioottina ja vetäytyy taka-alalle. Kouluttajana keräät palautelomakkeet nopeasti: aikaa ei kulu loppuvaiheessa enää jonninjoutavaan pohdintaan.



Minkälaisia ajatuksia mielessäsi heräsi? Mihin huomiosi suuntautui tekstin luettuasi?
Oivallisin kysymyksin, monisanaisin selityksin - iloista viikonloppua!

Uhrista uhkeaksi
Kuvittele eteesi kaunis, tiheärivistöinen metsämaisema. Kuulet lintujen laulun, heleät sävelmät ja tunnet aurinko lämmittää kasvoja. Lenkkitossun pohja painautuu tanakasti soratien pintaa vasten. Nautit.

Tzädäm. Kaadut, iskeydyt kyljellesi maahan, singahtaen lähes ojaan. Mitä ihmettä? Koitat nousta ylös – ei onnistu. Makaat maassa, kokeilet nilkkaasi ja tunnet, miten siinä on kananmunankokoinen pallo, paikassa, jossa sen ei pitäisi olla. Päähäsi ponnahtaa ajatus, toinen ja kolmas.

Seuraavien minuuttien aikana koet tunteita hämmennyksestä häpeään, kauhusta katkeruuteen. Jonkin ajan kuluttua pääset konttaamaan kahdella kädellä ja yhdellä jalalla. Et tiennyt osaavasi sitä aiemmin. Nyt osaat.

Saat apua kylmäkääreestä, kompressista ja koholle laittamisesta. Tiedät ettet hetkeen juokse.  Mitä teet?

Näin kävi alkuviikosta itselleni. Nilkan nivelsiteeni revähti. Kyynärsauvojen kanssa ja nilkka paketissa, mietin mitä kaikkea voin tehdä kun kerran olen ”pakotettu” olemaan aloillani.

Alla listani:
-Voin katsoa  elokuvia.
-Saan lukea kirjoja.
-Kykenen kirjoittamaan postikortteja tai muita tervehdyksiä ystäville.
-Selvittän,  miten lasken kehoni tulehdustilaa ruokavalion avulla.
-Teen käsitöitä: kudon, virkkaan ym.
-Tilaan verkkokaupasta tukevan nilkkatuen.
-Teen uuden aarrekartan.
-Visualisoin nilkkani terveeksi.
-Pyydän ystäviä luokseni kylään.
-Tunnelmoin kesäiltoja ikkunan takaa.
- Vaikka mitä.

Käytännössä minulla on kaksi vaihtoehtoa: alistun mieleni tuottamaan uhritarinaan ja jään surkuttelemaan kaikkea sitä, mistä jään paitsi – tai suuntaan huomioni siihen, mitä kaikkea voin vielä tehdä, missä voin olla uhkea, ja viritän villin mieleni valloilleen.  Valintani ei liene yllätys. ;)

Nauttikaa auringosta, ystävistä ja elämästä!Ihanaa perjantaita!