Vahvistu ja voimistu muutoksessa!

Muutos muutoksena, ulkoisena tapahtumana, ei ihmistä kasvata. Kasvumme ihmisenä tapahtuu sen työn kautta, minkä olemme itsemme kanssa valmiit tekemään muutoksen myllertäessä. Itsensä eteen ja hyväksi kannattaa tehdä työtä elämänkaaren eri vaiheissa ja elämän eri tilanteissa. Kun havaitsemme onnistumisemme, tai näemme virheemme voimme oppia itsestämme ainutlaatuisella ja henkisesti kasvattavalla tavalla.

     Yksin ei kannata muutosmyllerryksen silmään jäädä. Useimmin apua saa, kun sitä uskaltaa hakea tai rohkeasti pyytää. Kasvaakseen ihmisenä on käytävä läpi epämiellyttäviäkin asioita,
useimmin itsestä.



Usko pois, ennemmin tai myöhemmin haaksirikkoutunut venekin löytää uuteen kotisatamaan.

Lähes 40-vuoden aikana elämässäni on tapahtunut paljon muutoksia. Suurimpaan osaan niistä en ole ollut valmistautunut: muutto toiselle paikkakunnalle, töiden päättymisiä, vakava sairastuminen, läheisten menetykset ym.

Tai valmistautumattomuuden kautta niitä itselleni selitin. Jossain  vaiheessa oivalsin, miten asioita voi ja kannattaa jäsentää vaikka kirjoittamalla, sillä samalla selkeytyy myös ajattelu pään sisällä.

Kasva ja kehity -kysymyspatteristo

Laadin alla olevan kysymyspatteriston jäsentämään ajatuksiani muutostilanteissa. Patteristosta muodostui yllättäin vuosien saatossa toimiva työkalu, jota olen sittemmin käyttänyt myös itsetuntemus- ja itsensä johtamiskoulutuksissa, sekä jakanut valmennettavieni käyttöön. Suosittelen patteriston käyttöä tilanteessa, jossa jo olet valmis tutkimaan tapahtunutta hieman etäämmältä. Kun haava tapahtuneesta on syvä, tätä ei ehkä vielä pysty tekemään. Psyykellä on aina oma ekologiansa.

Jos jokaiseen kohtaan kirjaa asioita minuutin,  koko kysymyspatteriston läpikäyminen vie 10 minuuttia. Kysymyksen alle voi listata asioita ranskalaisin viivoin, kokonaisin lausein, tai bullet point-listoin, miten vain parhaimmalta sinusta tuntuu.

1. Mitä kaikkea hyvää tapahtuma/ tilanne  toi elämääni?
2. Mikä tapahtuneessa eniten harmittaa?
3. Mitä voin voida tehdä tapahtuneesta huolimatta?
4. Mistä voin olla kiitollinen taholle, joka tapahtuman sai aikaan?
5. Mitä konkreettista vielä on tekemättä tapahtuman aikaansaaneen tahon kanssa?
9. Mitä opin itsestäni tämän tapahtuman aikana?
6. Mitä kaikkea tästä voin oppia?
7. Mitä tarkalleen teen seuraavaksi?
8. Miten tästä jatkan eteenpäin?
10. Miltä nyt tuntuu?

Ja lopuksi kysyn sinulta vielä, mitä nyt havaitset itsestäsi?, nyt kun olet kirjannut asioita ylös, jäsentänyt ja tuottanut ajatuksia itsestä ulos.

Voi voida hyvin kaikenlaisten myllerrysten keskellä, Terhi

 

Muista musiikki, voi paremmin!

Tiesitkö, musiikki on mitä mainioin aivojen aktivaattori ja stressin selättäjä? 

Musiikin aivoille ja keholle hyvää tekevistä vaikutuksista on lukuisia tutkimuksia. Tutkimuksesta riippuen, musiikki edistää mm.  aivohalvauksista toipumista, tekee hyvää sydämelle ja verenkierrolle, se aktivoi mm. eri hermoverkkoverkkoja kuin arkitajunta, muuttaa tietoisuuden tilaa muuttamalla aivosähkökäyrien taajuutta. Lopputuloksena ihminen rauhoittuu, rentoutuu.


Teppo Särkämö selvitti 2011 väitöstutkimuksessaan päivittäisen musiikin kuuntelun parantavan kognitiivista toipumista ja mielialaa aivoinfarktin jälkeen. Tutkimustulos julkaistiin Brain-lehdessä, ja se kohautti laajalti. Lue lisää Särkämön tutkimuksesta: http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2011/uutinen-09-03-2011.htm

Itse kuuntelen mielelläni kahden tanskalaissäveltäjän Jacob Gurevitschin ja Poul Reinmannin Quiet Please CD:tä. Omistan kaikki neljä herrojen tekemää CD:tä!  Kurkkaa tänne: http://www.quietplease.dk/uk/index.html

Käytän niitä myös Stressitön mieli-koulutusten väliaika ja taukomusiikkina. Näin osallistujatkin saavat kuulla, miltä musiikki kuulostaa ja kokea ennen kaikkea sen vaikutuksen omassa kehossa. Jokaisella meistä on oma uniikki hermostomme rakenne, siksi rauhoitumme myös hieman eri tahdissa.

Quiet Please äänimaailma on kehitetty yhteistyössä Harvardin yliopiston ja tanskalaisten lääkärien kanssa. Taustalla on tutkimus musiikin vaikutuksista mm. ambulanssikuljetuksissa,
jonka mukaan musiikin avulla voi jopa pelastaa ihmishenkiä sairaalakuljetuksia tekevissä ambulansseissa. Tämä perustuu mm. hermoverkkojen aktivaatioon.  Tanskassa jopa 900 Falck-ambulanssia käyttää Quiet Please-äänimaailmaa potilaskuljetuksissa. 

 

Edullisesti Quiet Please-CD:tä löytyy ainakin  täältä: http://naxosdirect.fi/search/quiet+please

Rentouttavia hetkiä musiikin maailmaan!

Kun ei tiedä mitä tekisi: Mitä Tove (Jansson) tekisi?

Vuosi vaihtui, mikään ei muuttunut, arki ja työ tuntuvat yhtä harmailta kuin tiskirätti, totesi eräs ystäväni kahvilla ollessamme.  Tuplacappucinojen tyhjentyessä kupista ystäväni  avautui levottomasta olosta, tietämättömyydesta sen suhteen, mitä tehdä elämässä. Tai mihin suuntaan lähtisi, kun suuntaa ei ole selvillä eikä näkyvillä. Aika moni tuntuu olevan samassa tilanteessa. Useasti olen siellä ollut itsekin.

Toisinaan se, mitä kaikkea elämässä voisi olla, voi kadota verkkokalvoilta.  Ei vain näe sitä, mitä kaikkea on olemassa, tai huomio suuntautuu mahdollisuuksien sijaan mahdottomuksiin.  Coaching- ja valmennusnäkökulmasta ajatellen, uusien ja raikkaiden näkökulmien hakemiseen voi käyttää apuna erityisiä näkökulmia rakentavia harjoituksia. Esimerkiksi alla eräänlainen Opi innoittajalta, idolilta-tyyppinen harjoitus.

Pohdi hetki
-Kuka nyt on innoittajasi? Tai idolisi?
Eläydy häneen, hänen olemukseen, tapaan elehtiä, kävellä, puhua, ajatella ym.
-Mitä hän tekisi mielestäsi tässä tilanteessa?
-Miten hän toimisi?
-Mitä hän ajattelisi? Minkälaisia assosiaatioketjuaja, entä mielikuvia hänellä tulisi mieleen?
-Miten hän ratkaisisi tämän sinulla olevan haasteen?

Itse arvostan paljon taitelija Tove Janssonia. Olen vakuuttunut siitä, että jos Jansson eläisi, hän olisi työelämän ja yhteistyöverkostojen kunnioittama hybridiosaajasta. Monilahjakas henkilö, joka hoitaisi tehtävän kuin tehtävän tuosta vain, kellotautluun tuijottamatta. Janssonin elämänkerroista olen päätynyt siihen tulokseen, että hänen ajattelumaailmaailmasta muodostui usein sekä että- ei joko-tai-mallista. Vaihtoehtoja tuntui Janssonilla olevan valittavana vähintään 3.

Mitä Tove teki? - Vaali sisäistä kauneutta Ei ehkä ole sattumaa, että sodan synkimpinä vuosina Jansson maalasi kukkeimmat ja värikylläisimmät taulunsa. Hän ei antanut ulkona vallitsevan kaaoottisuuden livahtaa sisäiseen mielenmaisemaan.
Jansson sai osakseen aika ajoin kohtuutontakin kritiikkiä ja rahat olivat tiukalla. Silti intohimo luomiseen säilyi, sillä Jansson halusi töiden syntyvän vaivatta, ilosta ja luonnollisesti. Sodan, hädän ja pulan keskellä se ei totisesti ollut helppoa.

 

Usko unelmiin kantoi Tove Jansson hankki Ullanlinnankadulta Helsingistä unelmiensa ateljeen. Pommituksissa pahoin vaurioituneen paikan, jonka  ikkunoista tuuli puhalsi luihin ja ytimiin. Ateljeestä avautui näkymä läpi Helsingin: Se riitti.  Ateljee oli Janssonille enemmän kuin työtila. Se oli osa identiteetin muokkausprosessia. Se oli elämä.

Kun haluaa muutoksia, on muutettava ajattelua. Jos ajattelee samoin,  erilaisia tuloksia toivoen, on hakoteillä. NLP-menetelmin voi hakea uusia tuoreita ratkaisuja esimerkiksi kokeilla uusia ajatuksia ja niiden sopivuutta itselle tiukoissakin tilanteissa. NLP:ssä vaihtoehdot alkavat kolmesta.

Omiin käsityksiini Tove Janssonista henkilönä ovat vaikuttaneet  luennot, kirjat, näyttelyt ja elokuvat.

Jos Tove Jansson kiinnostaa, lue lisää, käy luennoilla, katso esimerkiksi elokuvia  Yle Areenalta!

1. Kirjat:
Tuulikki Karjalainen: Tee työtä ja rakasta
Bodil Westin: Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä
Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

2. Luennot:
Johanna Sinisalon luento Tove Janssonista sarjakuvapiirtäjänä ja satiirintaitajana
Jukka Laajarinteen luento Muumifilosofiasta
Sirke Happosen luento Tove Janssonista

3. Elokuvat, näyttelyt:
Yle Areenalla useita henkilöelokuvia, Ateneumin näyttely 2014.

Stressistä ystävä? - Mahdollista vai ei?

Kalifornian Stanfordin yliopiston terveyspsykologi Kelly McGonigal kuvailee stressiin liittyviä ongelmia uskomusten ja ajatusten välisenä asiana. Katso McGonigalin puhe tästä
McGonigal esitteli monille katsojille ajattelua mullistavia teesejään syksyllä 2013 suositulla ted.com-verkkoyhteisön luennolla.

Myös rottakokeet stressistä ovat mielenkiintoisia. Eräässä rotilla tehdyissä kokeessa havaittiin, että naaraan aivot reagoivat herkemmin stressihormoniin kuin uroksen. Mitä tämä todellisuudessa sitten kertoo? Antaa ehkä suuntaa siitä, miten biologinen ero miehen ja naisen välillä voi vaikuttaa stressihormoni kortisoliin. Ihminen ei kuitenkaan ole rotta. Ja jokainen ihminen on yksilö.

Muutosvalmentajana kysyn usein asiakkaalta, joka kertoo stressiin liittyvistä huolista ja murheista, esimerkiksi alla olevia kysymyksiä:
-Minkälaisia ajatuksia tarkemmin sinulla on stressaantuneena?
-Minkälaisia tunteita ajatukset sinussa herättävät?
-Minkälaisen suhteen ympäristöön ajatukset  ja tunteet luovat?

Tutkin ihmistä yksilönä, en tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella.  Sukupuolten välisen stressialttiuden,  yksilön luonteenpiirteiden, toiminnallisuusasteen, tai tunnemaisemassa olevien tiettyjen tunteiden tutkimisen sijaan, tutkin ihmistä yksilönä.

Voin kysyä esimerkiksi Stressitön mieli-kurssilla osallistujilta minkälaisia ajatuksia ja tunteita tarkemmin stressiä aiheuttavaan tilanteeseen liittyy. Moni on kertonut jälkikäteen miettineensä asiaa tosissaan ensimmäistä kertaa vasta tässä kohtaa. Joko sinä olet miettinyt tätä?

Stressin selättämisen sijaan, tai maksimaalisen rentoutumisen aikaansaamiseksi,
ydinkysymys mielestäni kuuluu pikemminkin, miten voit voida hyvin stressistäsi huolimatta? Olen huomannut, että monille tämä on yllättävä kysymys. Samoin voi olla ajatus stressin sietämisestä. Monille myös Kelly McGonigalin teesi ovat maailmalla olleet yllätys. Jopa tiedemaailmassa oleville tutkijoille.

Oivalluksia ja hyvinvointia stressistä huolimatta! ;)

NLP: Mitä, Miksi, Miten, Missä?

Koulutuksissani vastaan usein kysymyksiin NLP:stä. Tämän postauksen tarkoitus on kertoa tästä enemmän. Olkaa hyvä! ;)

Mitä NLP oikein on?
NLP on joukko menetelmiä, jonka sadat tekniikat ja mallit näyttäytyvät valtavana työkalukokoelmana ammatillisesti muun muassa lukuisille coacheille, kouluttajille, myyjille, valmentajille, opettajille, psykoterapeuteille, työnohjaajille, kotiäideille, arjessa ahertajille, ruuhkavuosia eläville ym.

Miten NLP:tä hyödynnetään?
Monin eri tavoin esimerkiksi asiakas- ja palvelutyössä, opetuksessa, henkilöstöhallinnossa, johtamisessa, koulutuksessa, esiintymistilanteissa, liike-elämässä, myynnissä, terapia- ja ohjaustyössä, terveydenhuollossa, valmennuksessa, urheilussa, itsensä kehittämisessä.
NLP:stä hyötyy tilanteissa, joissa ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, tapahtuu interaktioita l. vuorovaikutusta.

Mitä NLP tarkemmin on?
Kirjainlyhenne NLP tulee sanoista neurolingvistinen prosessointi ja kommunikointi.

NLP on käytännönläheinen malli siitä, miten kukin meistä ihmisinä rakentaa kokemuksensa, jäsentää ajatuksia, tunteita, käyttäytyy ja käyttää kieltä, voidakseen ymmärtää itseä, toisia ihmisiä, ja ympäröivää maailmaa. NLP on malli siitä, miten ihmisinä rakennamme ainutkertaiset omat maailmankuvamme maailmasta, jossa elämme. Malli siitä, miten ihmisinä olemme vuorovaikutuksessa itsemme ja toistemme kanssa. NLP vastaa muun muassa kysymykseen: Miten olla yhteydessä itseen, ja toiseen ihmiseen?

NLP:n  fokus NLP keskittyy taitoihin ja voimavaroihin. Siihen, miten ne meiltä kaikilta on löydettävissä, ja miten ne on mahdollista virittää käyttöön. NLP sisältää paljon tietoa mm. vuorovaikutustaidoista, toimintatavoista, voimavaroista ja ihmisen mahdollisuuksista.

Kirjaimet NLP tulevat sanoista:

N = neuro                          ilmentää aisti- ja hermojärjestelmiä

L = linguistic                    ilmentää kieltä ja kielen rakenteita

P = programming            ilmentää toimintatapoja ja –malleja

 

Missä ja miten opiskella NLP:tä?
Oppilaitoksissa, työväen- ja kansalaisopistoissa, aikuisopistoissa, lukuisissa koulutus- ja valmennustaloissa, ja eripituisilla opetusjaksoilla aina muutaman tunnin kestävistä tutustumis- tai intensiivi-iltakoulutuksista  useita kuukausia kestäviin NLP Practitioner-, NLP Master Practitioner- ja NLP Trainer-tutkintokoulutuksiin. NLP-koulutusta voi täydentää kansainvälisellä IANLP-koulutuksilla suoritettuaan ensin Suomen NLP-tasovaatimukset.

Koulutusten pituudet
Suomen NLP-yhdistys suosittaa NLP-tutkintokoulutusten vähimmäispituudeksi 16 päivän koulutuskokonaisuutta. Koulutuksen pituus tehostaa koulutuksen vaikuttavuutta ja oppimisen syvyyttä osallistujille. NLP täytyy itse kokea kehossa ja mielessä, sitä ei voi vain kirjoista lukea!

NLP-illat
Järjestän Turun NLP-aluevastaavana Turun NLP-illat ja huolehdin korkealaatuisten NLP-iltojen järjestämisestä. Turun NLP-illat ovat kaikille yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja kertaus- ja harjoitusiltoja ja ne pidetään Heidekenillä os. Sepänkatu 3. Ensikertalaiset ja NLP.stä kiinnostuneet ovat tervetulleita maksutta kerran tutustumaan.

Mitä NLP:ssä tehdään?
Työskennellään, työstetään, muokataan ja editoitaan muun muassa ihmisen mielen luomia mielikuvia. Tutkitaan ihmisten kokemuksia, muistoja, koettuja tunteita tai olotiloja jossakin tietyssä tilanteessa. Hahmotellaan havaintoja, tutkitaan ihmisten mielen todellisuudesta tekemiä karttoja sekä kokemia erilaisia ilmiöitä.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta mielikuva? Jo sana mielikuva voi johtaa helposti harhaan. NLP-viitekehyksessä kyseessä on ihmisen mielen luoma kuva tapahtuneesta asiasta, tilanteesta, tai muusta sisällöstä, jota ihminen haluaa tutkia. Esimerkiksi tulevaisuuteen suuntautuneessa työskentelyssä  luodaan NLP-valmennuksen tuella ”kuva ” tulevasta tilanteesta. Samaan tapaan kuin vaikkapa urheilijat "kuvittelevat" urheilusuorituksensa ennalta, voi tavallinenkin ihminen rakentaa itse itselleen NLP:n tarjoamin välinein, työkaluin ja keinoin sujuvampia ihmissuhteita, parempaa arkea tai toivomaansa tulevaisuutta. Aivoille mielikuvat ovat totta riippumatta siitä, mistä ne ovat saaneet alkunsa: ulkoisesta ärsykkeestä vai sisäisestä kuvittelusta.

 

Turun NLP-illat jälleen 25.9.14.   Ilmoittaudu mukaan, kasva ja kehity ihmisenä. Turun NLP-illat näet täältä Tervetuloa! 

Valmennettu mieli= vahvempi mieli, Terhi

Superelämä!

Huippuelämä on out, superelämä ei. Lukuisissa kavereiden kahvilakeskusteluissa ja, etenkin, keskiluokkaisten kotiäitien keittiöissä puhutaan nyt lähes kaikesta super-sanalla aloittaen: lihaksista tyynynliinoihin. Television tuijottelukin on supertuijottelua! Superelämään eivät kuulu superarvostus, superkunnioitus tai superläsnäolo. Ehkä nekin ilmestyvät, vielä. Sitä odotellessa voit supertreenata.

Superarjessa ajatukset oikenevat, samalla kun pannukakut lautasella jäähtyvät.
Taikasauvan heilautus ja räyhäävänkin äidin nutturaneula lennähtää sekunnissa lattian pintaan, hiukset hulmuavat vapautta,  vieno hymy nostattaa hetkeksi huulipielet ylös,  ja arjen epäkohdat katoavat näkyvistä. Ja, naisesta kuin naisesta sukeutuu supersäteilevä soppatykin käyttäjä. Superiudessa on kyse juuri siitä, mistä haluaa siinä olevan kysymys - omalla kohdallaan. Ajattelusta, asenteesta, toiminnasta, tavasta tehdä jotain, elää ja olla. Ja, ehkä ei yhtään mistään, ellei sana tunnu sopivan edes omaan suuhun. Helpoimmin superelämän saat lisäämällä sanan super kaiken mahdollisen eteen suullisessa ilmaisussa.

Sain idean. Miltä lista erilaisista asioista tai sanoista näyttäisi

Superjalkakylpy: nokkosen lehtiä, puna-apilan paloja,
Epsom-suolaa ja pari piharatamon lehteä.

super-sanalla aloittaen. Kokeilin.

Ensin muutama kielteisempi sana
*superahdistus
*supersuru
*superitkupotkuraivarit
*superkiukku
*superynseä
*supervitutus
*superpettymys
*superikävä
*supertuska
*superviha
Ja muutama myönteinen sana super-sanalla aloittaen
*superonnellinen
*superilo
*superautuus
*superilo
*supertyytyväisyys
*superrohkeus
*superajattelu
*supervarvas
*superjalkapallo
*superfestarit


Ainakin super-sanalistaa kirjoittaessa supersumu aivoissani selkiintyi: superkivaa!
Mihin kaikkiin elämässä parhaillaan meneillään olevien asioiden, tapahtumien ja ihmisten eteen voisit nyt liittää super-sanan? Kirjoita ylös, ja tutki mitä mielessä havaitset.  Itse havaitsin, että kielteisemmäksi määrittelemäni sanan merkitys muuttui myönteisemmäksi super-sanaan liittämäni positiivisen latauksen ansiosta: supervitutus ei ole sama asia kuin arkivitutus.

NLP:ssä määritellään paljon käsitteitä ja sanoja uudestaan. Samalla systeemisen käsityksen mukaan muuttuu jokin muukin, esimerkiksi tunne, jonka sana sisällämme nostattaa.

Jos tavallisen tiskirätin sijaan, kaupassa voi valita supertiskirätin - kokemus on erilainen. Supertiskirätti tuntuu takuulla hienommalta kuin tiskirätti. Jos super-sanan ansiosta!
Sanat muokkaavat sisäisiä kokemuksiamme: supereiksi tai synkiksi, riippuen siitä minkä merkityksen niille alitajuisesti annamme.

Tätä kirjoittaessani jalkani lilluvat jalkakylpyvedessä nokkosen lehtien, puna-apilan palojen, muutaman piharatamon lehden, ja Epsom-suola ripauksen kera, kissan kehrätessä sylissäni. Todellinen superjalkakylpyvesi ja superkehräys!

Superihanaa supervälittämisen superhuomioivaa superviikonloppua toivottaen, Terhi

Havaitsetko että havaitset?

Muistatko vielä, mitä lupasit uutena vuotena? Ne tärkeimmät lupaukset, jotka tulet ehdottomasti tulevan vuoden aikana lunastamaan? Ei hätää, ei muista moni muukaan. Jos luvatut asiat alkoivat juuri nyt askarruttamaan, kannattaa palauttaa pikimmin mieleen, mitä ne olivat ja alkaa matka kohti lupausten lunastamista.

Henkilökohtaisesti lupasin samoja asioita kuin viitenä aiempana vuotena: havainnoida ja harjoittaa mieleni taitoja syvemmin, tulla tietoisemmaksi siitä mitä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa pintarakenteita syvemmällä tasolla tapahtuu.  Lupasin olla pääni sijaan enemmän kehossa, luottaa kehoni viisauteen. Keho ja mieli ja mieli - kaikki systeemisen ajattelun mukaan yhtä ja samaa. Lupasin olla aisteissa, ja tutkia sitä, mitä näen? mitä kuulen? haistan, maistan ja tunnen milloinkin. Minkälaista miljöötä mielessäni maalaankaan, kun olen vain aisteissa ja havaitsen.

 

Kirjoittaessa avaan ajatteluani usein aistiharjoituksilla näin: Yksi aistikanava kerrallaan, kirjoitan siitä, mitä näen, mitä kuulen, haistan, maistan tai tunnen. Kirjoitan havainnoiden. Tulkinnalla ei tässä treenissä ole sijaa.  

Tämän kuvan ideana oli, että valokuvaaja havaitsee mitä kuvattava havaitsee. Se, onnistuimmeko havaitsemaan ystäväni kanssa samoja asioita, on eri juttu. Jokaisella meistä on omat mielemme filtterit ja käytämme niitä eri tavoin. Siksi kaikki emme havaitse samoja asioita samastakaan ympäristöstä.

 

Mitä sinä havaitset? Tässä ja nyt-hetkessä.

Havaitsetko että havaitset, on hyvä aloituskysymys. No niin, ota kynä käteen, kaiva lehtiö esille ja kirjoita havaintoja paperille - aisti kerrallaan. 

Harjoitus:

• tuo hyvin tähän hetkeen,
• on terapeuttinen,
• voimaannuttava,
• auttaa havaitsemaan sen mitä ihminen havaitsee.

Hyviä havaintoja viikonloppuusi!

Muutosten vuosi edessä!

Kaipaatko muutosta elämääsi? Mitä se voisi olla? Mitä tulisi tapahtua, jotta muutos - mikä tahansa olisi mahdollinen?

Muutos on ainutlaatuinen prosessi, jonka alkuvaiheessa suunta piilottelee jonkinlaisen sumun peitossa. Moni ei tiedosta muutoksen alkaneen, koska ei tiedä olevansa matkalla.  Jonkin ajan kuluttua vain huomaat ruokalevasi samassa pöydässä toistuvien ahdistus- ja tunnetilojen, haluttomuuden, turhautumisen ja jatkuvan väsymisen kanssa. Kaipaat happipulloihin lisähappea, mutta sitä ei tule. Toisilla jopa masennus asettuu taloksi, kehoon ja mieleen.
 
Muutos on käännekohta elämäntarinassa: vanha, totuttu  tapa tehdä asioita lakkaa toimimasta.
Ihmisen ydin tarvitsee jotakin, ihminen itse arvelee tarvitsevansa jotakin muuta. Tahto ja tarve liikkuvat eri suuntiin. Tämä on normaalia muutosmyllerrystä. Usein muutosprosessi alkaa jo aiemmin kuin tiedostamme. Muutoksen tiedostamisvaiheessa olet jo matkalla.

Selkeimmin muutoksen havaitsee jonkin yksittäisen tapahtuman seurauksena: ajokortin saaminen, lapsen syntymä, ensimmäinen työpaikka, uuden työn aloittaminen, työn loppuminen, työtehtävien muuttuminen, läheisen kuolema, sairaus, lapsen kotoa pois muutto, avioero ym.

Kun kaikki on sekavaa ja tuleva suunta sumun peitossa, olotilaa voi  sanallisesti kuvata neutraalein lausahduksin: "Ihan ookoo”, "kaikki on kunnossa", ” ei ihmeempiä, miten ite?”. Kuitenkaan asiat eivät ole kunnossa, ookoo tai hyvin. Ihmisellä on sisäinen ristiriita.

Muutos haastaa aivot ja mielen:  ajatukset, tunteet ja mielentilat. Muutos aiheuttaa stressiä kehossa ja mielessä: ajatukset kiertävät kehää, tulee tukalia tunteita,  toimintatapa ei muutu, totuttu logiikka kapenee. 

Muutos on mahdollinen, kun aivot ovat levänneet. Aivot oppivat tutkitusti tehokkaimmin uutta, ja voivat muuttaa totuttuja toimintamekanismeja vain turvalliseksi kokemissaan ympäristöissä. Vastaavasti stressaantuneet ja pelokkaat aivot eivät opi uutta, huomion suuntaaminen totutusta poikkeaviin huomioinnin kohteisiin vaikeutuu ja aivot `jämähtävät`. Käytännössä ihminen toistaa samoja ajatuksia, tunteita, toimintamalleja, asioita päivästä toiseen, vaikka mielen tietoisella tasolla muutosta kaipaisikin.

Aivot ovat kivikautinen käyttöjärjestelmä, joissa tuotekehitystä ei paljon ole tapahtunut. Aivot skannaavat edelleen ympäristöjä, joissa liikumme,  tulkiten ne turvallisiksi tai uhkaaviksi. Aivojemme matelijan osa vaikuttaa meissä vieläkin. Siksi aivo-näkökulmasta käsin, ei ole eroa pelkääkö oikeata vai paperista tiikeriä, ja reaktio toisinaan yllättää: paperitiikeristä tuleekin reaktiotasolla oikea tiikeri.

Väistyköön pelot ja ahdistukset tieltäsi, tulkoot rohkeus, uskallus ja voima luoksesi ja olkoot muutoksen myönteiset voimat kanssasi tulevana vuonna 2014!

 

Työnnä kiire fyysisesti pois  - laajenet henkisesti

Opin tämän harjoituksen aikanaan NLP-kouluttaja Veli-Matti Toivoselta. Harjoitus on ällistyttävän yksinkertainen, ja mikä hauskinta, se muuttaa nopeasti tunnetilaa.

Ajattele tätä juuri nyt käsillä olevaa hetkeä, nyt-hetkeä ja näytä käsilläsi ilmassa, minkä kokoinen se on. Juuri noin.

Ehkä se on rantapallon kokoinen, ehkä jalkapallon kokoinen? Tai yhtä laaja kuin mihin kätesi yltävät, tai paljon pienempi. Kaikki on ihan mahdollista.

Tee siitä nyt puolet pienempi. Miltä tuntuu?
Ja tee vielä puolet pienempi.  Ja minkä kokoinen nyt-hetkesi on nyt?
Ehkä appelsiinin tai omenan kokoinen, kolikon kokoinen, tai jotain muuta? Miltä nyt tuntuu?

Useimpia meistä alkaa viimeistään tässä kohtaa ahdistaa, olo tuntua tukalalta, tai epämukavalta - joltain muulta kielteiseltä.

 


Seuraavaksi laajenna nyt-hetkeäsi puolet isommaksi, ja sitten niin isoksi, kuin sen on mahdollista tässä ja nyt laajeta.
Miltä nyt tuntuu?

Useimmista helpottavalta, kivalta, mukavalta, mahdolliselta, tai jollain tavalla kevyemmältä.


Ihmisen mieli toimii stressaantuneena näin: vaihtoehtoja, näkökulmia, reunoja tai ajattelun avaruudellisuutta kaventaen. On vaikea nähdä asioiden hyviä puolia, jos pää on täynnä kiirettä, jännittyneisyyttä ja pelkoja.

Kun kiireen työntää pois - ihan fyysisestikin, kuten tässä harjoituksessa, se voi väistyä. Ja tilalle tulee rentoutta ja luottamusta omiin kykyihin.

Minkä kokoinen on sinun nyt-hetkesi?

Stressitön mieli - mahdollista vai ei?

Mitä mielessä illalla viimeisenä? Entä aamulla ensimmäisenä? Työasiat?
Tuntuuko olo kuin jyrän alle jääneeltä: lattealta ja maata vasten? Hermostutko helposti?

Syksyn olen kouluttanut Stressitön mieli-kursseja eri puolilla Varsinais-Suomea.
Kertonut vastauksia mm. kysymyksiin: mitä stressi on? miten tunnistaa stressitekijöitä ja jakanut vinkkejä stressinhallintaan. Kerron niistä täälläkin.

Mitä stressi on? Kehollisesti kyse  on ikiaikaisesta aivojen tuottamasta taistele tai pakene-reaktiosta,  kun ympäristön vaatimukset käyvät liian rankoiksi.  Elimistö reagoi käytönnössä tuottamalla lisämunuaisissa adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia yli ihmisen arkitarpeen.

Tämä runsas hormoniryöpsäys ajaa elimistön valppaustilaan. Tilan pitkittyessä syntyy stressikierre, jolloin katkonaiset yöunet ja yöheräily alkavat vaivata -  stressi kroonistuu. Toistuva valvominen syö nopeasti voimavaroja.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat erilaiset epävarmuudet, huolet, murheet, tiukka työtahti, mahdottomilta tuntuvat aikataulut, jatkuva joustaminen, ihmissuhdeongelmat, parisuhde, rajojen vetämisen vaikeus, käsittelemättömät tunteet ym.
Stressaantunut olo, tai tunne stressistä ovat 2010-luvulla yhtä yleisiä kuin kaupassa käynti. Tuttua kaikille, mutta tunnistaminen, etenkin, omalla kohdalla vaikeaa, koska reagoimme stressiin ja stressitekijöihin yksilöllisesti. Se, mikä on stressaavaa yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Tärkeintä on oppia tunnistamaan omat kuormituksen merkit ja kunnioittaa niitä.

Selvitä stressikokemus ja pohdi:
-miltä tarkalleen stressi tuntuu kehossa?
-entä mielessä?
-minkälaisissa tilanteissa ja keiden seurassa koet stressiä?
-minkälaisia ajatuksia em. tilanteisiin liittyy?
-miten puhut itsellesi stressaavissa tilanteissa?

NLP-viitekehyksen mukaan stressi on kokemus, jolla on rakenne.
Ja muuttamalla rakenteen yhtä osaa, voi muuttaa kokemusta.
Stressitöntä mieltä!

MIETI, MITEN KYSYT!
Toimitustyöni alkutaipaleella laadin  asiantuntijahaastatteluihin toistuvasti kysymyspatteristoja.
Tuntitolkulla pähkäilin, mikä kysymys kannattaa kysyä ensin, entä sen jälkeen jne., tai mihin yksittäinen kysymys keskustelua ohjaisi. En tiedostanut kysymysteni mahdollisesti herättämiä reaktioita vastaajassa, saati seurannut haastatteluprosessin aikana vastaajan kehonkieltä, haastattelun tunnelmaa, vastaajan olotilaa, abstraktiotasojen vaihtelua, kielimalleja ym.

Suurin osa kysymyksistäni alkoi miksi-sanalla: Miksi tuotteenne eivät myy kotimaan markkinoilla?, Miksi tiedotatte organisaationne homeongelmasta vasta nyt?, Miksi päätitte irtisanoa 200 ihmistä sadan työntekijän sijaan? Tausta-ajatuksenani oli kysyä oikeat täsmäkysymykset, saada selkeitä vastauksia ja tehostaa  ajankäyttöä. Usein haastateltavat myös haluavat toimittajan kysymykset etukäteen, valmistautuakseen syvemmin haastattelutilanteeseen. Toisinaan haastattelutilanne saattoi jännittää molempia osapuolia.

Kysymykset ohjaavat mieltä: mihin suuntaan ja miten, vaihtelee yksilöittäin.
Jossain vaiheessa lukuisten NLP-koulutusteni (nyt jo yhteensä 850h) keskellä opin tunnistamaan kuulemieni kysymysten mielessä käynnistämiä muutoksia. Aloin ts. oivaltaa asioita toisin.

Oivalsin mm. miksi-sanan kysymyslauseen alussa aktivoivan vain suotta vastaajan puolustuskannalle. Siirryin toisiin kysymyssanoihin: miten, mitä, kuka, missä ym.

Alla muutama suljettu kysymys: Niihin voi helposti vastata kyllä tai ei. Lue kysymykset ja havainnoi, mihin mielesi ohjautuu, ts. minkälaisia ajatuksia mielessäsi herää:

-Onko elämäsi turvallista?
-Pidätkö puurosta?
-Tuntuvatko arkiaamut takkuisilta?


Suljettuihin kysymyksiin voi vastata vain kyllä tai ei. Artikkelia taustoittavina kysymyksinä ne eivät toimi, coachina niiden avulla saat edes jotain tietoa coachattavan maailmankuvasta, mutta
ne ohjaavat helposti mielen jumittaviin tulokulmiin, joista ei pääse pois.

Myynnissä ne luovat myönteisemmän alkulähtökohdan, kun varmistat, että edessäsi oleva asiakas on todella se joksi häntä luulet, tarkistat asiakkaan kotiosoitteen tai tittelin. Riskinä on se, että asiakas pitää sinua idioottina ja vetäytyy taka-alalle. Kouluttajana keräät palautelomakkeet nopeasti: aikaa ei kulu loppuvaiheessa enää jonninjoutavaan pohdintaan.



Minkälaisia ajatuksia mielessäsi heräsi? Mihin huomiosi suuntautui tekstin luettuasi?
Oivallisin kysymyksin, monisanaisin selityksin - iloista viikonloppua!

Uhrista uhkeaksi
Kuvittele eteesi kaunis, tiheärivistöinen metsämaisema. Kuulet lintujen laulun, heleät sävelmät ja tunnet aurinko lämmittää kasvoja. Lenkkitossun pohja painautuu tanakasti soratien pintaa vasten. Nautit.

Tzädäm. Kaadut, iskeydyt kyljellesi maahan, singahtaen lähes ojaan. Mitä ihmettä? Koitat nousta ylös – ei onnistu. Makaat maassa, kokeilet nilkkaasi ja tunnet, miten siinä on kananmunankokoinen pallo, paikassa, jossa sen ei pitäisi olla. Päähäsi ponnahtaa ajatus, toinen ja kolmas.

Seuraavien minuuttien aikana koet tunteita hämmennyksestä häpeään, kauhusta katkeruuteen. Jonkin ajan kuluttua pääset konttaamaan kahdella kädellä ja yhdellä jalalla. Et tiennyt osaavasi sitä aiemmin. Nyt osaat.

Saat apua kylmäkääreestä, kompressista ja koholle laittamisesta. Tiedät ettet hetkeen juokse.  Mitä teet?

Näin kävi alkuviikosta itselleni. Nilkan nivelsiteeni revähti. Kyynärsauvojen kanssa ja nilkka paketissa, mietin mitä kaikkea voin tehdä kun kerran olen ”pakotettu” olemaan aloillani.

Alla listani:
-Voin katsoa  elokuvia.
-Saan lukea kirjoja.
-Kykenen kirjoittamaan postikortteja tai muita tervehdyksiä ystäville.
-Selvittän,  miten lasken kehoni tulehdustilaa ruokavalion avulla.
-Teen käsitöitä: kudon, virkkaan ym.
-Tilaan verkkokaupasta tukevan nilkkatuen.
-Teen uuden aarrekartan.
-Visualisoin nilkkani terveeksi.
-Pyydän ystäviä luokseni kylään.
-Tunnelmoin kesäiltoja ikkunan takaa.
- Vaikka mitä.

Käytännössä minulla on kaksi vaihtoehtoa: alistun mieleni tuottamaan uhritarinaan ja jään surkuttelemaan kaikkea sitä, mistä jään paitsi – tai suuntaan huomioni siihen, mitä kaikkea voin vielä tehdä, missä voin olla uhkea, ja viritän villin mieleni valloilleen.  Valintani ei liene yllätys. ;)

Nauttikaa auringosta, ystävistä ja elämästä!Ihanaa perjantaita!

 

Loma loppui, stressi jäi!

Istahdan mielelläni pöytäseurueisiin. Havaitsen herkästi, mitkä ovat niitä, joissa vierähtäisi vikkelästi vaikka viikko ja ne, joissa jo vartin kahvihetki tuntuu takkuiselta.

Eräässä tälläisessä kesäseurueessa eläkeläismies intoutui kertomaan pääruoan päätteeksi kehittelemänsä ratkaisumallin työttömyyden poistamiseksi: ” Pudotetaan pari ydinpommia ja se on siinä”.

En uskonut korviani.  Pyysin miestä toistamaan sanansa. Mies toisti. Sekunnissa kepeän kesäillan ylle laskeutui helmenharmaa varjo.  Ihmiset jähmettyivät tuolinsa selkänojia vasten.  Lämpötila kylmeni ainakin kymmenen astetta.  

Miten seurueemme ihmiset toimivat? Naisystävä pahoitteli suoraa ilmaisua, mies itse kertoi vitsailleensa, miehen ystävä toppuutteli mokomasta lausahduksesta,  nuori nainen mulkaisi vihaisesti, viisivuotias ei vielä ymmärtänyt, minä arvostelin keinoa bruutaaliksi ja epäinhimilliseksi peräänkuuluttaen miehen ihmiskäsitystä, keski-ikäiseltä naiselta jäi ottamatta jälkiruokalusikka käteen, ja työtön poistui  pöydästä kyyneleitä niellen takapihalle.

Lomalla sisäinen mattinykäsemme tai johannatukiaisemme herää ilmeisen helposti. Olemme kai niin vapautuneita kylmän talven kahleista, että kun ajatus kerrankin laukkaa niin annamme sen tulla.

Kokosin alle kamalimmat viisi vinkkiä tunnelman latistamiseksi. Toivottavasti et törmää niihin koskaan.

1.       Ole oikeassa. Aina. Mikään ei ole tärkeämpää kuin onnistua putkauttamaan keskustelun viimeinen sana tai ajatus.

2.       Minä olen ok, sinä et ole. Etsi toisista vikoja, onnistut ennemmin tai myöhemmin.

3.       Olen iäkkäämpi, tiedän siis asiat paremmin. Ikä laventaa ajattelua tulokulma.

4.       Olen mies, sinä nainen. Sukupuolijaottelu on tärkeää.

5.       Tiedän mitä ajattelet, sillä olen ihminen. Ajattelun tai maailmankuvan erilaisuutta ei ole olemassa.

Lopulta kaikkeen tottuu: hämärässä iniseviin hyttysiin, rannalla pistäviin paarmoihin ja ilkeyksiä laukoviin ihmisiin. Ensimmäiset kerrat vain satuttavat syvimmin. Tälläisen ihmisen lähellä voi tuntua kuin avaisi oven kummitusmaailmaan. Sellaiseen, missä vallitsee vain yksi totuus ja tapa tietää, hänen valitsemansa. Loman jälkeen jäisi takuulla stressi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla kerron miellyttävästä pöytäseuruekokemuksestani.

Havahtunein ajatuksin, iloa päivääsi!

 

Rohkaistu - se kannattaa!
Moni tunnistaa kuntokuurin, joka nostaa sykettä ja hien otsalle. Haba kasvaa ja tulee hyvä olo.

Tiedätkö, mikä on rohkaisukuuri?  Se on se kuuri, mitä tarvitaan kun selityksiä paukahtaa pää täyteen eikä mistään tunnu tulevan mitään. Tila, jossa ajatus ja tunteet ovat takussa kuin spagetti. Kun ikää tulee lisää ja elämänkaari kasvaa, lähes jokainen meistä huomaa jossain vaiheessa ottavansa aremmin asioita tehtäväksi. Eikö?

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa jänistäminen, jumiutuminen tai jököttäminen eivät vie eteenpäin. Mielikin oppii uusia temppuja ja rohkaistuu teko teolta. Aivot ovat plastiset. Aivot vaikuttavat mieleen, mieli aivoihin.

Minkälaista elämäsi on nyt? Elämässä voi suunnata huomion jännittämisen, jänistämisen tai jököttämisen sijaan rohkaistumisiin, ikään kuin bongailisi tilanteita, tapahtumia ja  hetkiä, jolloin sait tehtyä rohkeita, ehkä villejä ja vaarallisiakin tekoja. Kokeile, saatat yllättyä. Radikaalihyppy tuntemattomaan toimii toisinaan.

Bongailin tämän viikon ajan rohkaistumisiani. Oma listani näyttää tältä.
1. Kirjoitin kaksi kirja-arvostelua erääseen lehteen, vaikken ole kirjakriitikko koulutukseltani.
2. Soitin tuntien tärinän jälkeen kolme kylmäsoittoa potentiaalisille asiakkaille. Silti jännitin ihan sikana.
3. Kävin kaksi kertaa kahvakuulatunnilla vaikka en ymmärrä lajista mitään.
4. Soitin vanhalle ystävälle. Emme ole jutelleet vuosikymmeneen.
5. Ehdotin ihan pokkana palaveria uudelle yhteistyökumppanille.
6. Sain vähennettyä sokerin määrää ruossani.
7. Kokeilin uutta tapaa coachata. Se toimi sattumalta.
8. Tapaaminen työnohjaani kanssa kannusti pohdinnoissani.
9. Aloitin keskustelun kirjallisista taidoista ihailemani henkilön kanssa.
10. Kirjoitin kaksi sanataideharjoitusta itselleni totaalisen uudella menetelmällä.

Miltä sinun listasi näyttäisi?

Rohkeiden tekojen ja toiminnan viikonloppua!

Voita viivyttely ja saa aikaiseksi

Tuntuuko tutulta: teksti odottaa viimeistelyä, ikkunat huutavat pesijää,
aurinko houkuttelee ulkoilemaan ja veroilmoitus odottaa täyttäjää? Liikaa asioita, liian vähän aikaa.
Pidemmän päälle yhtälö on mahdoton, joten sille kannattaa tehdä jotain.

Amerikkalainen filosofi John Perry kirjoittaa tuoreessa kirjassaan
The Art of Procrastination eli Viivyttelyn taide asioiden "suunnitelmallisen lykkäämisen" puolesta.

Perryn mukaan krooniset viivyttelijät eivät ole patalaiskoja ihmisiä, vaan hekin tekevät täydellisen laiskottelun sijaan edes jotain.

Perryllä on kirjassaan briljantti ehdotus töiden hoitamiseksi. Ratkaisun avaimet ovat käänteisessä listaamisjärjestyksessä. Siis missä? Perinteisesti ajanhallintagurut toisensä jälkeen opastavat listaamaan asiat/työtehtävät/ hommat tärkeysjärjestyksen, jossa tärkeimmät tehtävät listataan ylimmäksi,  sitten toiseksi tärkein, kolmanneksi tärkein ja niin edelleen.

 Perryn  käänteinen to-do-malli:

1.Kirjaa listan kärkeen työläimmät ja vaativimmat tehtävät reilusti liioitellen.

2.Lisää näiden alle neutraalisti ilmaisten todella tärkeät ja oikeasti kiireelliset tehtävät.

Perry havaitsi, että ihminen valitsee automaattisesti helpoimman oloiset tehtävät ja tekee ne ensin. Kun hankalat asiat esitetään neutraalisti ja helppoina, ne tulee tehtyä. Ja toisinpäin.

Perryn mukaan listan vaikutus on samanlainen kuin kellon pitäminen etuajassa: vaikka tiedät,
kuinka paljon kello todella on, voit silti välttyä myöhästelyltä.

Vinkki voi helpottaa töiden tekemistä, sillä joidenkin tutkijoiden mukaan työajasta jopa neljäsosa hupenee tehtävien lykkäämiseen.

Käänteentekeviä listauksia päivääsi!

Ajattele mitä ajattelet!

NLP:ssä ajatellaan kehon, mielen ja kielen toimivan synkassa. Vaikuttavan siis toisiinsa.
Monille lienee itämaisesta lääketieteestä tuttu ajatus ihmisen kehon ja mielen yhteistoiminnasta, missä ihminen ajatellaan kokonaisuutena, ei osana kokonaisuutta.

Arjessa tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että pitkittyneet flunssa- tai poskiontelokierteet ovat merkki  ihmisen vajavaisesta fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin määrästä. Suorittajankin keho kaipaa välillä lepoa.

Tunnistamme varmasti sen, miten tukkoisessa ja tukalassa työtilanteessa nutturapinni kiristyy tiukemmin hiuspohjaa vasten, kahvia kuluu kuppitolkulla pienen pikavirkistyksen toivossa, kollegoille tulee herkemmin äyskäistyä, tai hermo meinaa mennä  toistuviin aamuyön heräilyihin. Väsyneenä ja voimattomana itseään tulee myös puheillaan helpommin ruoskittua kuin rakastettua. Mitä teemme käytännössä? Puraisemme palan buranaa, menemme lääkäriin, haemme reseptin ja lääkkeet apteekista. Painumme pehkuihin vasta kun saamme sairaslomaa. Vasta silloin voi  levätä ja luvan kanssa.

Kehossa on mieli ja mieli käyttää kehoa. Mielen päällä olevista asioista, ihmisistä, tilanteista ja tapahtumista syntyy kehoon tunteita ja tuntemuksia. Tunnereaktio on kehon havainto. Kun mieli havaitsee vaikkapa ulkona satavan lunta - keho havaitsee sen, miltä siellä tuntuu: kylmältä, kostealta, kolealta ym. Kehosta näkyy myös suhteemme  ympäristöön: joidenkin seurassa olemme suoraryhtisiä säihkysilmiä,  toisten seurassa muutumme jäkättäviksi jästipäiksi. Kehossa ovat tunteet ja iho on ihmisen suurin tuntoelin. Keho skannaa ympäristöä koko ajan.

Apua ajatusten ja tunteiden tutkiskeluun tarjotaan myös lukuisissa elämäntaito-oppaissa.  

 
Buddhalaisen psykologian ajatus siitä, ettemme ole yhtä kuin ajatuksemme tai tunteemme on todella helpottava.

 

Ajatuksia ja tunteita nousee huimaa tahtia.
Tutkimusten mukaan  päänsisäinen kovalevymme  pyörittää noin 60 000 ajatusta vuorokaudessa. Osa tutkijoista arvelee todellisen luvun olevan jopa 90 000:tta.

Ajatuksistamme tarkemmin:- 85%:a ovat samoja päivästä toiseen.
- 80 %:a ovat arvostelevia ja kielteisiä.
-45%:a jumittaa menneisyydessä.
-45%:a vaeltaa tulevaisuudessa.
-10%:a on tässä käsillä olevassa hetkessä.

Antaa ajatusten tulla, mutta antaa niiden myös mennä.  Ajatukset ja tunteet menettävät voimansa muutamissa sekunneissa, viimeistään minuuteissa. Voimavaralliset ajatukset voimauttavat, latistavat ajatukset lamauttavat.

 

Mieti mitä mietit,
voimavarakeskeisin ajatuksin,
Terhi

 

 

Uskalla olla hyvä -  paperilla!

Toisinaan kurjuuden tuntemus vie ihmismielen mukaan. Milloin mihinkin. Vie mukanaan kuin heikkopäinen apina banaania kainalossa, puusta toiseen pomppiessaan. Ei ihme, että buddhalaiset puhuvat apinamielestä puhuessaan ihmismielestä! Kykymme huomioida asioita  suuntaa mielemme joko hyvien tai huonojen ominaisuuksien puoleen.

Toisinaan elämä todella takkuaa. Tuntuu siltä kuin mikään ei etene eikä mieleisiä asioita vain tapahdu. Kaikki tuntemukset ovat kerrassaan kamalia, arki harmaata kuin tiskirätti, elämä tuntuu ohimenneeltä ja vatsassa velloo kuristava kurjuus. Henkeäsalpaavan huikeat hetket ja kaikenlaisten  kivojen asioiden odottelu pitkittyvät.  Olo on tukala ja tukossa. Ajatukset menevät solmuun kuin spagetti ilman öljyä, eikä uusia tunnu tulevan tilalle.  Kurjuuden keskellä puussa iloisesti hyppivä oravakin jää takuulla huomaamatta. Jos omistat kissoja, ne tulevat kyllä huomatuiksi!

Mitä mustemmaksi mieli syvenee, sen vaikeammaksi kyky huomioida myönteisiä asioita muuttuu.

Keksin alla olevan harjoituksen melankolisissa tilanteissa mielialan kääntämiseksi myönteisemmäksi. Minun maailmassani ei ole tällä hetkellä sanaa erinomainen, se odottaa tulemistaan, mutta hyvä siellä on. Jokaisella meillä on omat sanamme ja on tärkeää olla niille uskollinen.

Harjoitus pehmeästi `pakottaa` pohtimaan itsestä hyviä asioita. Ja vieläpä runsain määrin! Harjoituksen juju on toisto. Kukaan ei jaksa täyttää rivejä riittävästi vain huvikseen, vaan jossain harjoitusta huomaa nopeasti löytäneensä itsestään uusia hyviä puolia. Kokeile vaikka!

Olen hyvä –harjoitus
Kirjoita kaksikymmentä kokonaista lausetta.  Jokainen lause alkakoon sanoilla olen hyvä. Ne kirjoitetaan lauseiden alkuun, sillä ne kääntävät ajattelua hyvän löytämiseen itsestä. Joskus se on ihan välttämätöntä.

1. Olen hyvä
2. Olen hyvä
3. Olen hyvä
4. Olen hyvä
5. Olen hyvä
6. Olen hyvä
7. Olen hyvä
8. Olen hyvä
9. Olen hyvä
10. Olen hyvä
11. Olen hyvä
12. Olen hyvä
13. Olen hyvä
14. Olen hyvä
15. Olen hyvä
16. Olen hyvä
17. Olen hyvä
18. Olen hyvä
19. Olen hyvä
20. Olen hyvä

 

Oma listani alkoi näin:
1. Olen hyvä keittämään teetä.
2. Olen hyvä bongaamaan oravan kissojen kanssa puusta.
3. Olen hyvä lukemaan kirjoja.
4. Olen hyvä neulomaan sukkia.
5. Olen hyvä halaamaan.
6. Olen hyvä liikkumaan ahkerasti luonnossa.

Loppua kohden huomasin ajatusteni muuttuneen taitoa painottavista asioista arvostusta painottaviin. Viimeisen lauseeni kirjoitinkin 20. Olen hyvä tänään ja juuri sellaisena kuin olen itselleni ja toisille.

Uskalla sinäkin olla hyvä, edes paperilla!

Aurinkoista viikonvaihdetta! 

Ota erilaisuus rikkautena
Tajusin jo varhain ajattelultaan erilaisten ihmisten tärkeän merkityksen. En osannut kuvata sitä sanoin. Jotenkin yhdessä touhuaminen vain sai uuden ulottuvuuden, kun kaveri ajatteli itsestä poikkeavalla tavalla. Näkökulmien kirjo laajeni, oma ajattelu rikastui.

Koulutuksissa aukeaa usein sama rikastava mahdollisuus. Osallistujia yhdistävä tekijä vaihtelee, mutta useimpien kohdalla halu oppia jotain uutta ohittaa jopa kahvihimon! 

Kun oman organisaation kulttuuri alkaa tökkiä, useimmat kouluttajat haluavat aidosti luoda vuorovaikutteista ja arvostavaa koulutuskulttuuria. Tarpeet kohtaavat.  Koulutustilaisuuden luonteesta riippuen, tarjolla voi olla jopa kouluttajan leipomaa marjapiirakkaa tai itse hillottua omenahilloa.  Onhan sitä joskus työpaikoillakin tarjolla Mirjan leipomaa pullaa tai Kallen kalastamaa kuhaa.

Koulutuksiin osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kykyä vastaanottaa ja jäsentää tietoa, opetella olemaan suhteessa kouluttajaan sekä osallistujiin, tai harjoittaa kykyä keskittyä. Oikeasti, montako minuuttia pystyt istumaan paikalla puuhaamatta muuta? Koulutusten aikana avautuu mahdollisuus pureskella kunnolla leukaluita myöden sitä, mitä ajattelee, kuulee, näkee ja tuntee – asiaan liittyen.

Koulutukset  toimivat myös loistavana peilipintana itsensä kehittämiselle. Muistattehan sanonnan: ”kaikki mikä toisissa ärsyttää, on itsessä tiedostamaton ja työstämätön osa.” Siksi toisia ihmisiä usein kutsutaan peileiksi. He tekevät näkyväksi sen, mikä minussa itsessä on itselle tiedostamatonta.  

Työelämän alkumetreillä kuvittelin tietäväni asiat paremmin kuin monet kouluttajat.
Olin kai siinä vaiheessa kehitystä.  Mene ja tiedä. Milloin kouluttaja käytti outoja käsitteitä, ilmaisi asian toisin kuin odotin, tai ei tiennyt vaikkapa edustamani organisaation tapoja toimia riittävästi. Joskus näkökulma katsoa asioita oli vieras.  Siis mielestäni. Onneksi en vielä silloin kouluttanut itse! Olisi ollut kamalaa vain kaataa tietoa koulutettavien päälle.

En osannut olla osallistujan roolissa. Minulla oli kiire tietää. Toisaalta,  työantajat lähettivät työntekijöitä lyhyisiin täsmäkoulutuksiin jo 1990-luvun loppupuolella oppimaan tehokkaasti. Ajatus tehokkaasta oppimisesta edusti minulle oppimisen suorittamista. Minun piti opetella oppimaan: lisäkouluttautumalla, lukemalla ja kehittämällä oppimistapoja. Opettelin myös reflektoimaan asioita.

Jossain vaiheessa oivalsin, miten eri tavoin koulutuksessa voi suhtautua kuulemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa. Aloin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan kuulen kouluttajan sanovan? Vai kommentoinko pään sisäisesti taukoamatta kuulemaani? Tai millä tavalla konstruoin kuultua: vertailenko, sulautanko sujuvasti aiemman tiedon päälle, vai pysähdynkö sen merkityksen äärelle?  Hoksasin myös, miten monta tapaa ajatella koulutuksessa esitetyistä asioista voi olla.  Ja miten ne kaikki ovat yhtä oikeita! Oma pölyttynyt ajattelutapa aukeni, kun oivalsin oppineeni sen jostain. Jossain elämäni vaiheessa olin vinksahtanut pahasti tietämisen raiteelle. Sille raiteelle, missä on olemassa vain yksi totuus asiasta. Ja se juna ei vienyt pitkälle, ainakaan kehittymisen rautateillä! Onneksi heräsin ajoissa todellisuuteen. Kaikki eivät herää siihen koskaan.

Osallistun innolla koulutuksiin edelleen. Ne myös merkitsevät enemmän. Kouluttajat eivät ole muuttuneet, minä olen. Koulutukset ovat kuin iso kokonaisuus, josta poimin mukaan tarvitsemani, tai vahvistan ajatuksia jostain asiasta `liittymällä` ja luottamalla kouluttajan viisauteen. Näin nappaan, tutuksikin tulleesta,  aiheesta jotain uutta eikä aika matele.

Koulutus voi olla jo ensi kerralla erilainen kokemus.
Kokeile, saisitko apua alla olevista vinkeistä:
*arvosta kouluttajaa ihmisenä
*keskity kuuntelemaan
*kuuntele kuin kuulisit asiasta ensimmäisen kerran
*kysy tarvittaessa
*luovu oikeassa olemisesta, luota kouluttajaan

Oppiva asenne, tyhjä pää ja tutkiva työote toimivat tässäkin lajissa.

Iloista naistenpäivää naiset, hienoja koulutuskehityskaaria!