Työnnä kiire fyysisesti pois  - laajenet henkisesti

Opin tämän harjoituksen aikanaan NLP-kouluttaja Veli-Matti Toivoselta. Harjoitus on ällistyttävän yksinkertainen, ja mikä hauskinta, se muuttaa nopeasti tunnetilaa.

Ajattele tätä juuri nyt käsillä olevaa hetkeä, nyt-hetkeä ja näytä käsilläsi ilmassa, minkä kokoinen se on. Juuri noin.

Ehkä se on rantapallon kokoinen, ehkä jalkapallon kokoinen? Tai yhtä laaja kuin mihin kätesi yltävät, tai paljon pienempi. Kaikki on ihan mahdollista.

Tee siitä nyt puolet pienempi. Miltä tuntuu?
Ja tee vielä puolet pienempi.  Ja minkä kokoinen nyt-hetkesi on nyt?
Ehkä appelsiinin tai omenan kokoinen, kolikon kokoinen, tai jotain muuta? Miltä nyt tuntuu?

Useimpia meistä alkaa viimeistään tässä kohtaa ahdistaa, olo tuntua tukalalta, tai epämukavalta - joltain muulta kielteiseltä.

 


Seuraavaksi laajenna nyt-hetkeäsi puolet isommaksi, ja sitten niin isoksi, kuin sen on mahdollista tässä ja nyt laajeta.
Miltä nyt tuntuu?

Useimmista helpottavalta, kivalta, mukavalta, mahdolliselta, tai jollain tavalla kevyemmältä.


Ihmisen mieli toimii stressaantuneena näin: vaihtoehtoja, näkökulmia, reunoja tai ajattelun avaruudellisuutta kaventaen. On vaikea nähdä asioiden hyviä puolia, jos pää on täynnä kiirettä, jännittyneisyyttä ja pelkoja.

Kun kiireen työntää pois - ihan fyysisestikin, kuten tässä harjoituksessa, se voi väistyä. Ja tilalle tulee rentoutta ja luottamusta omiin kykyihin.

Minkä kokoinen on sinun nyt-hetkesi?

Stressitön mieli - mahdollista vai ei?

Mitä mielessä illalla viimeisenä? Entä aamulla ensimmäisenä? Työasiat?
Tuntuuko olo kuin jyrän alle jääneeltä: lattealta ja maata vasten? Hermostutko helposti?

Syksyn olen kouluttanut Stressitön mieli-kursseja eri puolilla Varsinais-Suomea.
Kertonut vastauksia mm. kysymyksiin: mitä stressi on? miten tunnistaa stressitekijöitä ja jakanut vinkkejä stressinhallintaan. Kerron niistä täälläkin.

Mitä stressi on? Kehollisesti kyse  on ikiaikaisesta aivojen tuottamasta taistele tai pakene-reaktiosta,  kun ympäristön vaatimukset käyvät liian rankoiksi.  Elimistö reagoi käytönnössä tuottamalla lisämunuaisissa adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia yli ihmisen arkitarpeen.

Tämä runsas hormoniryöpsäys ajaa elimistön valppaustilaan. Tilan pitkittyessä syntyy stressikierre, jolloin katkonaiset yöunet ja yöheräily alkavat vaivata -  stressi kroonistuu. Toistuva valvominen syö nopeasti voimavaroja.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat erilaiset epävarmuudet, huolet, murheet, tiukka työtahti, mahdottomilta tuntuvat aikataulut, jatkuva joustaminen, ihmissuhdeongelmat, parisuhde, rajojen vetämisen vaikeus, käsittelemättömät tunteet ym.
Stressaantunut olo, tai tunne stressistä ovat 2010-luvulla yhtä yleisiä kuin kaupassa käynti. Tuttua kaikille, mutta tunnistaminen, etenkin, omalla kohdalla vaikeaa, koska reagoimme stressiin ja stressitekijöihin yksilöllisesti. Se, mikä on stressaavaa yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Tärkeintä on oppia tunnistamaan omat kuormituksen merkit ja kunnioittaa niitä.

Selvitä stressikokemus ja pohdi:
-miltä tarkalleen stressi tuntuu kehossa?
-entä mielessä?
-minkälaisissa tilanteissa ja keiden seurassa koet stressiä?
-minkälaisia ajatuksia em. tilanteisiin liittyy?
-miten puhut itsellesi stressaavissa tilanteissa?

NLP-viitekehyksen mukaan stressi on kokemus, jolla on rakenne.
Ja muuttamalla rakenteen yhtä osaa, voi muuttaa kokemusta.
Stressitöntä mieltä!

MIETI, MITEN KYSYT!
Toimitustyöni alkutaipaleella laadin  asiantuntijahaastatteluihin toistuvasti kysymyspatteristoja.
Tuntitolkulla pähkäilin, mikä kysymys kannattaa kysyä ensin, entä sen jälkeen jne., tai mihin yksittäinen kysymys keskustelua ohjaisi. En tiedostanut kysymysteni mahdollisesti herättämiä reaktioita vastaajassa, saati seurannut haastatteluprosessin aikana vastaajan kehonkieltä, haastattelun tunnelmaa, vastaajan olotilaa, abstraktiotasojen vaihtelua, kielimalleja ym.

Suurin osa kysymyksistäni alkoi miksi-sanalla: Miksi tuotteenne eivät myy kotimaan markkinoilla?, Miksi tiedotatte organisaationne homeongelmasta vasta nyt?, Miksi päätitte irtisanoa 200 ihmistä sadan työntekijän sijaan? Tausta-ajatuksenani oli kysyä oikeat täsmäkysymykset, saada selkeitä vastauksia ja tehostaa  ajankäyttöä. Usein haastateltavat myös haluavat toimittajan kysymykset etukäteen, valmistautuakseen syvemmin haastattelutilanteeseen. Toisinaan haastattelutilanne saattoi jännittää molempia osapuolia.

Kysymykset ohjaavat mieltä: mihin suuntaan ja miten, vaihtelee yksilöittäin.
Jossain vaiheessa lukuisten NLP-koulutusteni (nyt jo yhteensä 850h) keskellä opin tunnistamaan kuulemieni kysymysten mielessä käynnistämiä muutoksia. Aloin ts. oivaltaa asioita toisin.

Oivalsin mm. miksi-sanan kysymyslauseen alussa aktivoivan vain suotta vastaajan puolustuskannalle. Siirryin toisiin kysymyssanoihin: miten, mitä, kuka, missä ym.

Alla muutama suljettu kysymys: Niihin voi helposti vastata kyllä tai ei. Lue kysymykset ja havainnoi, mihin mielesi ohjautuu, ts. minkälaisia ajatuksia mielessäsi herää:

-Onko elämäsi turvallista?
-Pidätkö puurosta?
-Tuntuvatko arkiaamut takkuisilta?


Suljettuihin kysymyksiin voi vastata vain kyllä tai ei. Artikkelia taustoittavina kysymyksinä ne eivät toimi, coachina niiden avulla saat edes jotain tietoa coachattavan maailmankuvasta, mutta
ne ohjaavat helposti mielen jumittaviin tulokulmiin, joista ei pääse pois.

Myynnissä ne luovat myönteisemmän alkulähtökohdan, kun varmistat, että edessäsi oleva asiakas on todella se joksi häntä luulet, tarkistat asiakkaan kotiosoitteen tai tittelin. Riskinä on se, että asiakas pitää sinua idioottina ja vetäytyy taka-alalle. Kouluttajana keräät palautelomakkeet nopeasti: aikaa ei kulu loppuvaiheessa enää jonninjoutavaan pohdintaan.



Minkälaisia ajatuksia mielessäsi heräsi? Mihin huomiosi suuntautui tekstin luettuasi?
Oivallisin kysymyksin, monisanaisin selityksin - iloista viikonloppua!

Uhrista uhkeaksi
Kuvittele eteesi kaunis, tiheärivistöinen metsämaisema. Kuulet lintujen laulun, heleät sävelmät ja tunnet aurinko lämmittää kasvoja. Lenkkitossun pohja painautuu tanakasti soratien pintaa vasten. Nautit.

Tzädäm. Kaadut, iskeydyt kyljellesi maahan, singahtaen lähes ojaan. Mitä ihmettä? Koitat nousta ylös – ei onnistu. Makaat maassa, kokeilet nilkkaasi ja tunnet, miten siinä on kananmunankokoinen pallo, paikassa, jossa sen ei pitäisi olla. Päähäsi ponnahtaa ajatus, toinen ja kolmas.

Seuraavien minuuttien aikana koet tunteita hämmennyksestä häpeään, kauhusta katkeruuteen. Jonkin ajan kuluttua pääset konttaamaan kahdella kädellä ja yhdellä jalalla. Et tiennyt osaavasi sitä aiemmin. Nyt osaat.

Saat apua kylmäkääreestä, kompressista ja koholle laittamisesta. Tiedät ettet hetkeen juokse.  Mitä teet?

Näin kävi alkuviikosta itselleni. Nilkan nivelsiteeni revähti. Kyynärsauvojen kanssa ja nilkka paketissa, mietin mitä kaikkea voin tehdä kun kerran olen ”pakotettu” olemaan aloillani.

Alla listani:
-Voin katsoa  elokuvia.
-Saan lukea kirjoja.
-Kykenen kirjoittamaan postikortteja tai muita tervehdyksiä ystäville.
-Selvittän,  miten lasken kehoni tulehdustilaa ruokavalion avulla.
-Teen käsitöitä: kudon, virkkaan ym.
-Tilaan verkkokaupasta tukevan nilkkatuen.
-Teen uuden aarrekartan.
-Visualisoin nilkkani terveeksi.
-Pyydän ystäviä luokseni kylään.
-Tunnelmoin kesäiltoja ikkunan takaa.
- Vaikka mitä.

Käytännössä minulla on kaksi vaihtoehtoa: alistun mieleni tuottamaan uhritarinaan ja jään surkuttelemaan kaikkea sitä, mistä jään paitsi – tai suuntaan huomioni siihen, mitä kaikkea voin vielä tehdä, missä voin olla uhkea, ja viritän villin mieleni valloilleen.  Valintani ei liene yllätys. ;)

Nauttikaa auringosta, ystävistä ja elämästä!Ihanaa perjantaita!

 

Loma loppui, stressi jäi!

Istahdan mielelläni pöytäseurueisiin. Havaitsen herkästi, mitkä ovat niitä, joissa vierähtäisi vikkelästi vaikka viikko ja ne, joissa jo vartin kahvihetki tuntuu takkuiselta.

Eräässä tälläisessä kesäseurueessa eläkeläismies intoutui kertomaan pääruoan päätteeksi kehittelemänsä ratkaisumallin työttömyyden poistamiseksi: ” Pudotetaan pari ydinpommia ja se on siinä”.

En uskonut korviani.  Pyysin miestä toistamaan sanansa. Mies toisti. Sekunnissa kepeän kesäillan ylle laskeutui helmenharmaa varjo.  Ihmiset jähmettyivät tuolinsa selkänojia vasten.  Lämpötila kylmeni ainakin kymmenen astetta.  

Miten seurueemme ihmiset toimivat? Naisystävä pahoitteli suoraa ilmaisua, mies itse kertoi vitsailleensa, miehen ystävä toppuutteli mokomasta lausahduksesta,  nuori nainen mulkaisi vihaisesti, viisivuotias ei vielä ymmärtänyt, minä arvostelin keinoa bruutaaliksi ja epäinhimilliseksi peräänkuuluttaen miehen ihmiskäsitystä, keski-ikäiseltä naiselta jäi ottamatta jälkiruokalusikka käteen, ja työtön poistui  pöydästä kyyneleitä niellen takapihalle.

Lomalla sisäinen mattinykäsemme tai johannatukiaisemme herää ilmeisen helposti. Olemme kai niin vapautuneita kylmän talven kahleista, että kun ajatus kerrankin laukkaa niin annamme sen tulla.

Kokosin alle kamalimmat viisi vinkkiä tunnelman latistamiseksi. Toivottavasti et törmää niihin koskaan.

1.       Ole oikeassa. Aina. Mikään ei ole tärkeämpää kuin onnistua putkauttamaan keskustelun viimeinen sana tai ajatus.

2.       Minä olen ok, sinä et ole. Etsi toisista vikoja, onnistut ennemmin tai myöhemmin.

3.       Olen iäkkäämpi, tiedän siis asiat paremmin. Ikä laventaa ajattelua tulokulma.

4.       Olen mies, sinä nainen. Sukupuolijaottelu on tärkeää.

5.       Tiedän mitä ajattelet, sillä olen ihminen. Ajattelun tai maailmankuvan erilaisuutta ei ole olemassa.

Lopulta kaikkeen tottuu: hämärässä iniseviin hyttysiin, rannalla pistäviin paarmoihin ja ilkeyksiä laukoviin ihmisiin. Ensimmäiset kerrat vain satuttavat syvimmin. Tälläisen ihmisen lähellä voi tuntua kuin avaisi oven kummitusmaailmaan. Sellaiseen, missä vallitsee vain yksi totuus ja tapa tietää, hänen valitsemansa. Loman jälkeen jäisi takuulla stressi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla kerron miellyttävästä pöytäseuruekokemuksestani.

Havahtunein ajatuksin, iloa päivääsi!

 

Rohkaistu - se kannattaa!
Moni tunnistaa kuntokuurin, joka nostaa sykettä ja hien otsalle. Haba kasvaa ja tulee hyvä olo.

Tiedätkö, mikä on rohkaisukuuri?  Se on se kuuri, mitä tarvitaan kun selityksiä paukahtaa pää täyteen eikä mistään tunnu tulevan mitään. Tila, jossa ajatus ja tunteet ovat takussa kuin spagetti. Kun ikää tulee lisää ja elämänkaari kasvaa, lähes jokainen meistä huomaa jossain vaiheessa ottavansa aremmin asioita tehtäväksi. Eikö?

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa jänistäminen, jumiutuminen tai jököttäminen eivät vie eteenpäin. Mielikin oppii uusia temppuja ja rohkaistuu teko teolta. Aivot ovat plastiset. Aivot vaikuttavat mieleen, mieli aivoihin.

Minkälaista elämäsi on nyt? Elämässä voi suunnata huomion jännittämisen, jänistämisen tai jököttämisen sijaan rohkaistumisiin, ikään kuin bongailisi tilanteita, tapahtumia ja  hetkiä, jolloin sait tehtyä rohkeita, ehkä villejä ja vaarallisiakin tekoja. Kokeile, saatat yllättyä. Radikaalihyppy tuntemattomaan toimii toisinaan.

Bongailin tämän viikon ajan rohkaistumisiani. Oma listani näyttää tältä.
1. Kirjoitin kaksi kirja-arvostelua erääseen lehteen, vaikken ole kirjakriitikko koulutukseltani.
2. Soitin tuntien tärinän jälkeen kolme kylmäsoittoa potentiaalisille asiakkaille. Silti jännitin ihan sikana.
3. Kävin kaksi kertaa kahvakuulatunnilla vaikka en ymmärrä lajista mitään.
4. Soitin vanhalle ystävälle. Emme ole jutelleet vuosikymmeneen.
5. Ehdotin ihan pokkana palaveria uudelle yhteistyökumppanille.
6. Sain vähennettyä sokerin määrää ruossani.
7. Kokeilin uutta tapaa coachata. Se toimi sattumalta.
8. Tapaaminen työnohjaani kanssa kannusti pohdinnoissani.
9. Aloitin keskustelun kirjallisista taidoista ihailemani henkilön kanssa.
10. Kirjoitin kaksi sanataideharjoitusta itselleni totaalisen uudella menetelmällä.

Miltä sinun listasi näyttäisi?

Rohkeiden tekojen ja toiminnan viikonloppua!

Voita viivyttely ja saa aikaiseksi

Tuntuuko tutulta: teksti odottaa viimeistelyä, ikkunat huutavat pesijää,
aurinko houkuttelee ulkoilemaan ja veroilmoitus odottaa täyttäjää? Liikaa asioita, liian vähän aikaa.
Pidemmän päälle yhtälö on mahdoton, joten sille kannattaa tehdä jotain.

Amerikkalainen filosofi John Perry kirjoittaa tuoreessa kirjassaan
The Art of Procrastination eli Viivyttelyn taide asioiden "suunnitelmallisen lykkäämisen" puolesta.

Perryn mukaan krooniset viivyttelijät eivät ole patalaiskoja ihmisiä, vaan hekin tekevät täydellisen laiskottelun sijaan edes jotain.

Perryllä on kirjassaan briljantti ehdotus töiden hoitamiseksi. Ratkaisun avaimet ovat käänteisessä listaamisjärjestyksessä. Siis missä? Perinteisesti ajanhallintagurut toisensä jälkeen opastavat listaamaan asiat/työtehtävät/ hommat tärkeysjärjestyksen, jossa tärkeimmät tehtävät listataan ylimmäksi,  sitten toiseksi tärkein, kolmanneksi tärkein ja niin edelleen.

 Perryn  käänteinen to-do-malli:

1.Kirjaa listan kärkeen työläimmät ja vaativimmat tehtävät reilusti liioitellen.

2.Lisää näiden alle neutraalisti ilmaisten todella tärkeät ja oikeasti kiireelliset tehtävät.

Perry havaitsi, että ihminen valitsee automaattisesti helpoimman oloiset tehtävät ja tekee ne ensin. Kun hankalat asiat esitetään neutraalisti ja helppoina, ne tulee tehtyä. Ja toisinpäin.

Perryn mukaan listan vaikutus on samanlainen kuin kellon pitäminen etuajassa: vaikka tiedät,
kuinka paljon kello todella on, voit silti välttyä myöhästelyltä.

Vinkki voi helpottaa töiden tekemistä, sillä joidenkin tutkijoiden mukaan työajasta jopa neljäsosa hupenee tehtävien lykkäämiseen.

Käänteentekeviä listauksia päivääsi!