Rohkaistu - se kannattaa!
Moni tunnistaa kuntokuurin, joka nostaa sykettä ja hien otsalle. Haba kasvaa ja tulee hyvä olo.

Tiedätkö, mikä on rohkaisukuuri?  Se on se kuuri, mitä tarvitaan kun selityksiä paukahtaa pää täyteen eikä mistään tunnu tulevan mitään. Tila, jossa ajatus ja tunteet ovat takussa kuin spagetti. Kun ikää tulee lisää ja elämänkaari kasvaa, lähes jokainen meistä huomaa jossain vaiheessa ottavansa aremmin asioita tehtäväksi. Eikö?

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa jänistäminen, jumiutuminen tai jököttäminen eivät vie eteenpäin. Mielikin oppii uusia temppuja ja rohkaistuu teko teolta. Aivot ovat plastiset. Aivot vaikuttavat mieleen, mieli aivoihin.

Minkälaista elämäsi on nyt? Elämässä voi suunnata huomion jännittämisen, jänistämisen tai jököttämisen sijaan rohkaistumisiin, ikään kuin bongailisi tilanteita, tapahtumia ja  hetkiä, jolloin sait tehtyä rohkeita, ehkä villejä ja vaarallisiakin tekoja. Kokeile, saatat yllättyä. Radikaalihyppy tuntemattomaan toimii toisinaan.

Bongailin tämän viikon ajan rohkaistumisiani. Oma listani näyttää tältä.
1. Kirjoitin kaksi kirja-arvostelua erääseen lehteen, vaikken ole kirjakriitikko koulutukseltani.
2. Soitin tuntien tärinän jälkeen kolme kylmäsoittoa potentiaalisille asiakkaille. Silti jännitin ihan sikana.
3. Kävin kaksi kertaa kahvakuulatunnilla vaikka en ymmärrä lajista mitään.
4. Soitin vanhalle ystävälle. Emme ole jutelleet vuosikymmeneen.
5. Ehdotin ihan pokkana palaveria uudelle yhteistyökumppanille.
6. Sain vähennettyä sokerin määrää ruossani.
7. Kokeilin uutta tapaa coachata. Se toimi sattumalta.
8. Tapaaminen työnohjaani kanssa kannusti pohdinnoissani.
9. Aloitin keskustelun kirjallisista taidoista ihailemani henkilön kanssa.
10. Kirjoitin kaksi sanataideharjoitusta itselleni totaalisen uudella menetelmällä.

Miltä sinun listasi näyttäisi?

Rohkeiden tekojen ja toiminnan viikonloppua!

Voita viivyttely ja saa aikaiseksi

Tuntuuko tutulta: teksti odottaa viimeistelyä, ikkunat huutavat pesijää,
aurinko houkuttelee ulkoilemaan ja veroilmoitus odottaa täyttäjää? Liikaa asioita, liian vähän aikaa.
Pidemmän päälle yhtälö on mahdoton, joten sille kannattaa tehdä jotain.

Amerikkalainen filosofi John Perry kirjoittaa tuoreessa kirjassaan
The Art of Procrastination eli Viivyttelyn taide asioiden "suunnitelmallisen lykkäämisen" puolesta.

Perryn mukaan krooniset viivyttelijät eivät ole patalaiskoja ihmisiä, vaan hekin tekevät täydellisen laiskottelun sijaan edes jotain.

Perryllä on kirjassaan briljantti ehdotus töiden hoitamiseksi. Ratkaisun avaimet ovat käänteisessä listaamisjärjestyksessä. Siis missä? Perinteisesti ajanhallintagurut toisensä jälkeen opastavat listaamaan asiat/työtehtävät/ hommat tärkeysjärjestyksen, jossa tärkeimmät tehtävät listataan ylimmäksi,  sitten toiseksi tärkein, kolmanneksi tärkein ja niin edelleen.

 Perryn  käänteinen to-do-malli:

1.Kirjaa listan kärkeen työläimmät ja vaativimmat tehtävät reilusti liioitellen.

2.Lisää näiden alle neutraalisti ilmaisten todella tärkeät ja oikeasti kiireelliset tehtävät.

Perry havaitsi, että ihminen valitsee automaattisesti helpoimman oloiset tehtävät ja tekee ne ensin. Kun hankalat asiat esitetään neutraalisti ja helppoina, ne tulee tehtyä. Ja toisinpäin.

Perryn mukaan listan vaikutus on samanlainen kuin kellon pitäminen etuajassa: vaikka tiedät,
kuinka paljon kello todella on, voit silti välttyä myöhästelyltä.

Vinkki voi helpottaa töiden tekemistä, sillä joidenkin tutkijoiden mukaan työajasta jopa neljäsosa hupenee tehtävien lykkäämiseen.

Käänteentekeviä listauksia päivääsi!

Ajattele mitä ajattelet!

NLP:ssä ajatellaan kehon, mielen ja kielen toimivan synkassa. Vaikuttavan siis toisiinsa.
Monille lienee itämaisesta lääketieteestä tuttu ajatus ihmisen kehon ja mielen yhteistoiminnasta, missä ihminen ajatellaan kokonaisuutena, ei osana kokonaisuutta.

Arjessa tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että pitkittyneet flunssa- tai poskiontelokierteet ovat merkki  ihmisen vajavaisesta fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin määrästä. Suorittajankin keho kaipaa välillä lepoa.

Tunnistamme varmasti sen, miten tukkoisessa ja tukalassa työtilanteessa nutturapinni kiristyy tiukemmin hiuspohjaa vasten, kahvia kuluu kuppitolkulla pienen pikavirkistyksen toivossa, kollegoille tulee herkemmin äyskäistyä, tai hermo meinaa mennä  toistuviin aamuyön heräilyihin. Väsyneenä ja voimattomana itseään tulee myös puheillaan helpommin ruoskittua kuin rakastettua. Mitä teemme käytännössä? Puraisemme palan buranaa, menemme lääkäriin, haemme reseptin ja lääkkeet apteekista. Painumme pehkuihin vasta kun saamme sairaslomaa. Vasta silloin voi  levätä ja luvan kanssa.

Kehossa on mieli ja mieli käyttää kehoa. Mielen päällä olevista asioista, ihmisistä, tilanteista ja tapahtumista syntyy kehoon tunteita ja tuntemuksia. Tunnereaktio on kehon havainto. Kun mieli havaitsee vaikkapa ulkona satavan lunta - keho havaitsee sen, miltä siellä tuntuu: kylmältä, kostealta, kolealta ym. Kehosta näkyy myös suhteemme  ympäristöön: joidenkin seurassa olemme suoraryhtisiä säihkysilmiä,  toisten seurassa muutumme jäkättäviksi jästipäiksi. Kehossa ovat tunteet ja iho on ihmisen suurin tuntoelin. Keho skannaa ympäristöä koko ajan.

Apua ajatusten ja tunteiden tutkiskeluun tarjotaan myös lukuisissa elämäntaito-oppaissa.  

 
Buddhalaisen psykologian ajatus siitä, ettemme ole yhtä kuin ajatuksemme tai tunteemme on todella helpottava.

 

Ajatuksia ja tunteita nousee huimaa tahtia.
Tutkimusten mukaan  päänsisäinen kovalevymme  pyörittää noin 60 000 ajatusta vuorokaudessa. Osa tutkijoista arvelee todellisen luvun olevan jopa 90 000:tta.

Ajatuksistamme tarkemmin:- 85%:a ovat samoja päivästä toiseen.
- 80 %:a ovat arvostelevia ja kielteisiä.
-45%:a jumittaa menneisyydessä.
-45%:a vaeltaa tulevaisuudessa.
-10%:a on tässä käsillä olevassa hetkessä.

Antaa ajatusten tulla, mutta antaa niiden myös mennä.  Ajatukset ja tunteet menettävät voimansa muutamissa sekunneissa, viimeistään minuuteissa. Voimavaralliset ajatukset voimauttavat, latistavat ajatukset lamauttavat.

 

Mieti mitä mietit,
voimavarakeskeisin ajatuksin,
Terhi

 

 

Uskalla olla hyvä -  paperilla!

Toisinaan kurjuuden tuntemus vie ihmismielen mukaan. Milloin mihinkin. Vie mukanaan kuin heikkopäinen apina banaania kainalossa, puusta toiseen pomppiessaan. Ei ihme, että buddhalaiset puhuvat apinamielestä puhuessaan ihmismielestä! Kykymme huomioida asioita  suuntaa mielemme joko hyvien tai huonojen ominaisuuksien puoleen.

Toisinaan elämä todella takkuaa. Tuntuu siltä kuin mikään ei etene eikä mieleisiä asioita vain tapahdu. Kaikki tuntemukset ovat kerrassaan kamalia, arki harmaata kuin tiskirätti, elämä tuntuu ohimenneeltä ja vatsassa velloo kuristava kurjuus. Henkeäsalpaavan huikeat hetket ja kaikenlaisten  kivojen asioiden odottelu pitkittyvät.  Olo on tukala ja tukossa. Ajatukset menevät solmuun kuin spagetti ilman öljyä, eikä uusia tunnu tulevan tilalle.  Kurjuuden keskellä puussa iloisesti hyppivä oravakin jää takuulla huomaamatta. Jos omistat kissoja, ne tulevat kyllä huomatuiksi!

Mitä mustemmaksi mieli syvenee, sen vaikeammaksi kyky huomioida myönteisiä asioita muuttuu.

Keksin alla olevan harjoituksen melankolisissa tilanteissa mielialan kääntämiseksi myönteisemmäksi. Minun maailmassani ei ole tällä hetkellä sanaa erinomainen, se odottaa tulemistaan, mutta hyvä siellä on. Jokaisella meillä on omat sanamme ja on tärkeää olla niille uskollinen.

Harjoitus pehmeästi `pakottaa` pohtimaan itsestä hyviä asioita. Ja vieläpä runsain määrin! Harjoituksen juju on toisto. Kukaan ei jaksa täyttää rivejä riittävästi vain huvikseen, vaan jossain harjoitusta huomaa nopeasti löytäneensä itsestään uusia hyviä puolia. Kokeile vaikka!

Olen hyvä –harjoitus
Kirjoita kaksikymmentä kokonaista lausetta.  Jokainen lause alkakoon sanoilla olen hyvä. Ne kirjoitetaan lauseiden alkuun, sillä ne kääntävät ajattelua hyvän löytämiseen itsestä. Joskus se on ihan välttämätöntä.

1. Olen hyvä
2. Olen hyvä
3. Olen hyvä
4. Olen hyvä
5. Olen hyvä
6. Olen hyvä
7. Olen hyvä
8. Olen hyvä
9. Olen hyvä
10. Olen hyvä
11. Olen hyvä
12. Olen hyvä
13. Olen hyvä
14. Olen hyvä
15. Olen hyvä
16. Olen hyvä
17. Olen hyvä
18. Olen hyvä
19. Olen hyvä
20. Olen hyvä

 

Oma listani alkoi näin:
1. Olen hyvä keittämään teetä.
2. Olen hyvä bongaamaan oravan kissojen kanssa puusta.
3. Olen hyvä lukemaan kirjoja.
4. Olen hyvä neulomaan sukkia.
5. Olen hyvä halaamaan.
6. Olen hyvä liikkumaan ahkerasti luonnossa.

Loppua kohden huomasin ajatusteni muuttuneen taitoa painottavista asioista arvostusta painottaviin. Viimeisen lauseeni kirjoitinkin 20. Olen hyvä tänään ja juuri sellaisena kuin olen itselleni ja toisille.

Uskalla sinäkin olla hyvä, edes paperilla!

Aurinkoista viikonvaihdetta! 

Ota erilaisuus rikkautena
Tajusin jo varhain ajattelultaan erilaisten ihmisten tärkeän merkityksen. En osannut kuvata sitä sanoin. Jotenkin yhdessä touhuaminen vain sai uuden ulottuvuuden, kun kaveri ajatteli itsestä poikkeavalla tavalla. Näkökulmien kirjo laajeni, oma ajattelu rikastui.

Koulutuksissa aukeaa usein sama rikastava mahdollisuus. Osallistujia yhdistävä tekijä vaihtelee, mutta useimpien kohdalla halu oppia jotain uutta ohittaa jopa kahvihimon! 

Kun oman organisaation kulttuuri alkaa tökkiä, useimmat kouluttajat haluavat aidosti luoda vuorovaikutteista ja arvostavaa koulutuskulttuuria. Tarpeet kohtaavat.  Koulutustilaisuuden luonteesta riippuen, tarjolla voi olla jopa kouluttajan leipomaa marjapiirakkaa tai itse hillottua omenahilloa.  Onhan sitä joskus työpaikoillakin tarjolla Mirjan leipomaa pullaa tai Kallen kalastamaa kuhaa.

Koulutuksiin osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kykyä vastaanottaa ja jäsentää tietoa, opetella olemaan suhteessa kouluttajaan sekä osallistujiin, tai harjoittaa kykyä keskittyä. Oikeasti, montako minuuttia pystyt istumaan paikalla puuhaamatta muuta? Koulutusten aikana avautuu mahdollisuus pureskella kunnolla leukaluita myöden sitä, mitä ajattelee, kuulee, näkee ja tuntee – asiaan liittyen.

Koulutukset  toimivat myös loistavana peilipintana itsensä kehittämiselle. Muistattehan sanonnan: ”kaikki mikä toisissa ärsyttää, on itsessä tiedostamaton ja työstämätön osa.” Siksi toisia ihmisiä usein kutsutaan peileiksi. He tekevät näkyväksi sen, mikä minussa itsessä on itselle tiedostamatonta.  

Työelämän alkumetreillä kuvittelin tietäväni asiat paremmin kuin monet kouluttajat.
Olin kai siinä vaiheessa kehitystä.  Mene ja tiedä. Milloin kouluttaja käytti outoja käsitteitä, ilmaisi asian toisin kuin odotin, tai ei tiennyt vaikkapa edustamani organisaation tapoja toimia riittävästi. Joskus näkökulma katsoa asioita oli vieras.  Siis mielestäni. Onneksi en vielä silloin kouluttanut itse! Olisi ollut kamalaa vain kaataa tietoa koulutettavien päälle.

En osannut olla osallistujan roolissa. Minulla oli kiire tietää. Toisaalta,  työantajat lähettivät työntekijöitä lyhyisiin täsmäkoulutuksiin jo 1990-luvun loppupuolella oppimaan tehokkaasti. Ajatus tehokkaasta oppimisesta edusti minulle oppimisen suorittamista. Minun piti opetella oppimaan: lisäkouluttautumalla, lukemalla ja kehittämällä oppimistapoja. Opettelin myös reflektoimaan asioita.

Jossain vaiheessa oivalsin, miten eri tavoin koulutuksessa voi suhtautua kuulemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa. Aloin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan kuulen kouluttajan sanovan? Vai kommentoinko pään sisäisesti taukoamatta kuulemaani? Tai millä tavalla konstruoin kuultua: vertailenko, sulautanko sujuvasti aiemman tiedon päälle, vai pysähdynkö sen merkityksen äärelle?  Hoksasin myös, miten monta tapaa ajatella koulutuksessa esitetyistä asioista voi olla.  Ja miten ne kaikki ovat yhtä oikeita! Oma pölyttynyt ajattelutapa aukeni, kun oivalsin oppineeni sen jostain. Jossain elämäni vaiheessa olin vinksahtanut pahasti tietämisen raiteelle. Sille raiteelle, missä on olemassa vain yksi totuus asiasta. Ja se juna ei vienyt pitkälle, ainakaan kehittymisen rautateillä! Onneksi heräsin ajoissa todellisuuteen. Kaikki eivät herää siihen koskaan.

Osallistun innolla koulutuksiin edelleen. Ne myös merkitsevät enemmän. Kouluttajat eivät ole muuttuneet, minä olen. Koulutukset ovat kuin iso kokonaisuus, josta poimin mukaan tarvitsemani, tai vahvistan ajatuksia jostain asiasta `liittymällä` ja luottamalla kouluttajan viisauteen. Näin nappaan, tutuksikin tulleesta,  aiheesta jotain uutta eikä aika matele.

Koulutus voi olla jo ensi kerralla erilainen kokemus.
Kokeile, saisitko apua alla olevista vinkeistä:
*arvosta kouluttajaa ihmisenä
*keskity kuuntelemaan
*kuuntele kuin kuulisit asiasta ensimmäisen kerran
*kysy tarvittaessa
*luovu oikeassa olemisesta, luota kouluttajaan

Oppiva asenne, tyhjä pää ja tutkiva työote toimivat tässäkin lajissa.

Iloista naistenpäivää naiset, hienoja koulutuskehityskaaria!

Tykkään!
Ystävänpäivänä ei laikkaamisellani ollut rajaa.  Laikkasin oikein olan takaa.
Ja monilla Fb-seinillä. Tykkäämissormeni on jähmeä tykkäämisistä tänäänkin!

Facebookin laikkaus eli tykkäämisnappula on vaivihkaa valunut elämän eri osa-alueille. Kun tottuu valitsemaan asioita sen mukaan tykkääkö niistä vai ei, rooli jää helposti päälle.

Kävin alkuviikosta pankissa hoitamassa asioita. No, sellaisia mitä ei voi verkon kautta hoitaa. Jonosta ohjauduin naishenkilön luo, jonka kulmikkaat silmälasikehykset toivat mieleen tasavallan presidentin uudenvuodenpuheessaan 1980-luvun alkuvuosina. Virkailijan hymy oli kuin Elovena-mainosten naisella ja katse suoraan kohti kasvojani. Virkailijalla ei tuntunut olevan kiire vaikka puhelimet pirisivät taustalla ja  asiakkaita oli jonossa. Tai ehkä sisälle kävelevä asiakas on sen luokan harvinaisuus, että heihin panostetaan. Mene ja tiedä.

Asiointini päätteeksi sain pienen käsilaukkuun sopivan vuosikalenterin, joka tytön tärkeän perustarpeen kynsiviilan ja pankin logolla varustettuja karkkeja.  Kiitin kauniisti virkailijaa ja poistuin pankista hymy huulilla. Olin iloinen kuin kaksivuotias lapsi uusista leluista!
 
Tykkääminen on tunnetta. Ja tunteet tarttuvat jo puolessa sekunnissa. Tykkääminen on verrattavissa mielihyvän kokemiseen: ihminen saa enemmän kuin odotti palvelu- tai kohtaamistilanteessa saavansa. Pankissa ei ollut harmikseni tykkään-nappulaa, jota olisin voinut painaa poistuessa. Mielessäni painoin nappulaa monta kertaa! Kohtaamisen jälkeen olin varmasti itsekin tykätäävämpi henkilä tavata kuin sitä ennen. Ilo tarttuu ja synnyttää vastailoa! Jokainen meistä varmasti tietää, miten paljon myyjät vasta asiakkaistaan tykkäävät. Tai opettajat oppilaistaan, kouluttajat koulutettavistaan, toimittajat lukijoistaan ja niin edelleen.
 
Millä keinoin sinä voit saada kohtaamasi henkilön tykkäämään itsestäsi hitusen enemmän kohtaamistilanteessa? Tykkäämistaloudessa kaikki on tykkäämistä. Ystävätkin! Tykkäämisestä on tullut the juttu. Ikään kuin kisa, jossa tykätyt ja ei-tykätyt asiat vuorottelevat. Usein mielialan ja tuntemusten mukaan. Jokainen kohtaaminen on uniikki mahdollisuus luoda hyvä kontakti, tykätä!

Putous-hahmo Samppa Linnan sanoin:"saa tykätä, ei oo pakko".

Tykkämistäyteistä viikonloppua!

Monenlaisia odotuksia

Kävin päivällisellä ystäväni kanssa. Emme olleet tavanneet aikoihin. Tilasimme ruoan kaveriksi lasit viiniä juhlistamaan jälleennäkemistämme. Ystäväni kertoi kuulumisiaan. Kului tunti, toinen ja kolmas. Lopulta oli aika lähteä kotiin.

Ilta oli ollut antoisa, monessa mielessä, mutta minulla oli tyhjä olo. Olin kuunnellut korvat punaisina ystäväni tapahtumarikkaita ja yksityiskohtia pulppuavia tarinoita, saanut ideoita sekä oivaltanut uusia näkökulmia asioiden tarkasteluun. Kotiinpäästyäni olin totaalisesti kaputt ja lysähdin sohvalle makaamaan.

Mitä tapahtui? Olin odottanut tapaamiselta enemmän kuin sain. Olisin halunnut kokea ystävän läsnäoloa syvemmin tai kysyvän kuulumisiani. Kesti hetken tajuta pettymykseni  johtuvan ystäväni mielenkiinnon puutteesta kuulumisiani kohtaan. Loin jo ennalta tapaamiselle liikaa odotuksia!

Tilanteet, joissa kohtaamme toisia ihmisiä haastavat mielemme luomat odotukset toisen ihmisen käyttäytymiselle. Kun asiat eivät etene sisäisten suunnitelmiemme mukaan petymme. Toisinaan odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita voi olla raastava. 

Emme oikeastaan koskaan pety suoraan toiseen ihmiseen tai hänen käyttäytymiseen, vaan sen tuottamaan projektioon itsessä. Mielen luomat odotukset toisen toiminnasta, sanomisista tai tekemättä jättämisistä punnitaan kohtaamistilanteissa.
 Toisen käyttämä kieli, sanavalinnat tai tapa huomioida tuottaa helposti harmia.
Miksi? Luon odotukseni itse omassa mielessäni ja ne ovat minulle itselleni aina täyttä totta, omassa maailmassani. Ne ovat 100 prosenttia siitä, mitä haluan kokea, odotan tai kuvittelelen kokevani, elädyn kokemaan, suunnittelen tai järkeilen kokevani. Siksi ne tuntuvat niin konkreettisilta ja tosilta. Ihmisen mieli on tarkoitushakuinen, se antaa taukoamatta asioille ja tapahtumille merkityksiä  ja etsii hyötyjä, kaikesta. Kun niitä ei ilmene iskee pettymys!


Tavatessamme ensimmäistä kertaa uuden ihmisen muodostamme nopeasti käsityksen
siitä, millainen tämä on ja miten hänen kanssaan tulee toimia. Arvailemme, luulemme, pähkäilemme ja tiedämme todeksi hänestä monia asioita. Usein tarkistamatta. Käsitteellistämme hänet mielessämme jonkinlaiseksi.

Liitämme uuteen ihmiseen herkästi erilaisia mielen ”liimalappuja” kuin post-it –lappuja kalenterimme väliin. Liimaamme odotuksiamme jo ennalta tulevaan tapaamiseemme. Lopulta tavatessamme olemmekin enemmän suhteessa omiin ennakkokäsityksiimme kuin toiseen ihmiseen.

Aitoja kohtaamisia, tyhjäpäisiä kohtaamistilanteita!