Ota erilaisuus rikkautena
Tajusin jo varhain ajattelultaan erilaisten ihmisten tärkeän merkityksen. En osannut kuvata sitä sanoin. Jotenkin yhdessä touhuaminen vain sai uuden ulottuvuuden, kun kaveri ajatteli itsestä poikkeavalla tavalla. Näkökulmien kirjo laajeni, oma ajattelu rikastui.
Tajusin jo varhain ajattelultaan erilaisten ihmisten tärkeän merkityksen. En osannut kuvata sitä sanoin. Jotenkin yhdessä touhuaminen vain sai uuden ulottuvuuden, kun kaveri ajatteli itsestä poikkeavalla tavalla. Näkökulmien kirjo laajeni, oma ajattelu rikastui.
Koulutuksissa aukeaa usein sama rikastava mahdollisuus. Osallistujia yhdistävä tekijä vaihtelee, mutta useimpien kohdalla halu oppia jotain uutta ohittaa jopa kahvihimon!
Kun oman organisaation kulttuuri alkaa tökkiä, useimmat kouluttajat haluavat aidosti luoda vuorovaikutteista ja arvostavaa koulutuskulttuuria. Tarpeet kohtaavat. Koulutustilaisuuden luonteesta riippuen, tarjolla voi olla jopa kouluttajan leipomaa marjapiirakkaa tai itse hillottua omenahilloa. Onhan sitä joskus työpaikoillakin tarjolla Mirjan leipomaa pullaa tai Kallen kalastamaa kuhaa.
Koulutuksiin osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kykyä vastaanottaa ja jäsentää tietoa, opetella olemaan suhteessa kouluttajaan sekä osallistujiin, tai harjoittaa kykyä keskittyä. Oikeasti, montako minuuttia pystyt istumaan paikalla puuhaamatta muuta? Koulutusten aikana avautuu mahdollisuus pureskella kunnolla leukaluita myöden sitä, mitä ajattelee, kuulee, näkee ja tuntee – asiaan liittyen.
Koulutukset toimivat myös loistavana peilipintana itsensä kehittämiselle. Muistattehan sanonnan: ”kaikki mikä toisissa ärsyttää, on itsessä tiedostamaton ja työstämätön osa.” Siksi toisia ihmisiä usein kutsutaan peileiksi. He tekevät näkyväksi sen, mikä minussa itsessä on itselle tiedostamatonta.
Työelämän alkumetreillä kuvittelin tietäväni asiat paremmin kuin monet kouluttajat.
Olin kai siinä vaiheessa kehitystä. Mene ja tiedä. Milloin kouluttaja käytti outoja käsitteitä, ilmaisi asian toisin kuin odotin, tai ei tiennyt vaikkapa edustamani organisaation tapoja toimia riittävästi. Joskus näkökulma katsoa asioita oli vieras. Siis mielestäni. Onneksi en vielä silloin kouluttanut itse! Olisi ollut kamalaa vain kaataa tietoa koulutettavien päälle.
Koulutuksiin osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kykyä vastaanottaa ja jäsentää tietoa, opetella olemaan suhteessa kouluttajaan sekä osallistujiin, tai harjoittaa kykyä keskittyä. Oikeasti, montako minuuttia pystyt istumaan paikalla puuhaamatta muuta? Koulutusten aikana avautuu mahdollisuus pureskella kunnolla leukaluita myöden sitä, mitä ajattelee, kuulee, näkee ja tuntee – asiaan liittyen.
Koulutukset toimivat myös loistavana peilipintana itsensä kehittämiselle. Muistattehan sanonnan: ”kaikki mikä toisissa ärsyttää, on itsessä tiedostamaton ja työstämätön osa.” Siksi toisia ihmisiä usein kutsutaan peileiksi. He tekevät näkyväksi sen, mikä minussa itsessä on itselle tiedostamatonta.
Työelämän alkumetreillä kuvittelin tietäväni asiat paremmin kuin monet kouluttajat.
Olin kai siinä vaiheessa kehitystä. Mene ja tiedä. Milloin kouluttaja käytti outoja käsitteitä, ilmaisi asian toisin kuin odotin, tai ei tiennyt vaikkapa edustamani organisaation tapoja toimia riittävästi. Joskus näkökulma katsoa asioita oli vieras. Siis mielestäni. Onneksi en vielä silloin kouluttanut itse! Olisi ollut kamalaa vain kaataa tietoa koulutettavien päälle.
En osannut olla osallistujan roolissa. Minulla oli kiire tietää. Toisaalta, työantajat lähettivät työntekijöitä lyhyisiin täsmäkoulutuksiin jo 1990-luvun loppupuolella oppimaan tehokkaasti. Ajatus tehokkaasta oppimisesta edusti minulle oppimisen suorittamista. Minun piti opetella oppimaan: lisäkouluttautumalla, lukemalla ja kehittämällä oppimistapoja. Opettelin myös reflektoimaan asioita.
Jossain vaiheessa oivalsin, miten eri tavoin koulutuksessa voi suhtautua kuulemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa. Aloin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan kuulen kouluttajan sanovan? Vai kommentoinko pään sisäisesti taukoamatta kuulemaani? Tai millä tavalla konstruoin kuultua: vertailenko, sulautanko sujuvasti aiemman tiedon päälle, vai pysähdynkö sen merkityksen äärelle? Hoksasin myös, miten monta tapaa ajatella koulutuksessa esitetyistä asioista voi olla. Ja miten ne kaikki ovat yhtä oikeita! Oma pölyttynyt ajattelutapa aukeni, kun oivalsin oppineeni sen jostain. Jossain elämäni vaiheessa olin vinksahtanut pahasti tietämisen raiteelle. Sille raiteelle, missä on olemassa vain yksi totuus asiasta. Ja se juna ei vienyt pitkälle, ainakaan kehittymisen rautateillä! Onneksi heräsin ajoissa todellisuuteen. Kaikki eivät herää siihen koskaan.
Jossain vaiheessa oivalsin, miten eri tavoin koulutuksessa voi suhtautua kuulemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa. Aloin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan kuulen kouluttajan sanovan? Vai kommentoinko pään sisäisesti taukoamatta kuulemaani? Tai millä tavalla konstruoin kuultua: vertailenko, sulautanko sujuvasti aiemman tiedon päälle, vai pysähdynkö sen merkityksen äärelle? Hoksasin myös, miten monta tapaa ajatella koulutuksessa esitetyistä asioista voi olla. Ja miten ne kaikki ovat yhtä oikeita! Oma pölyttynyt ajattelutapa aukeni, kun oivalsin oppineeni sen jostain. Jossain elämäni vaiheessa olin vinksahtanut pahasti tietämisen raiteelle. Sille raiteelle, missä on olemassa vain yksi totuus asiasta. Ja se juna ei vienyt pitkälle, ainakaan kehittymisen rautateillä! Onneksi heräsin ajoissa todellisuuteen. Kaikki eivät herää siihen koskaan.
Osallistun innolla koulutuksiin edelleen. Ne myös merkitsevät enemmän. Kouluttajat eivät ole muuttuneet, minä olen. Koulutukset ovat kuin iso kokonaisuus, josta poimin mukaan tarvitsemani, tai vahvistan ajatuksia jostain asiasta `liittymällä` ja luottamalla kouluttajan viisauteen. Näin nappaan, tutuksikin tulleesta, aiheesta jotain uutta eikä aika matele.
Koulutus voi olla jo ensi kerralla erilainen kokemus.
Kokeile, saisitko apua alla olevista vinkeistä:
*arvosta kouluttajaa ihmisenä
*keskity kuuntelemaan
*kuuntele kuin kuulisit asiasta ensimmäisen kerran
*kysy tarvittaessa
*luovu oikeassa olemisesta, luota kouluttajaan
Kokeile, saisitko apua alla olevista vinkeistä:
*arvosta kouluttajaa ihmisenä
*keskity kuuntelemaan
*kuuntele kuin kuulisit asiasta ensimmäisen kerran
*kysy tarvittaessa
*luovu oikeassa olemisesta, luota kouluttajaan
Iloista naistenpäivää naiset, hienoja koulutuskehityskaaria!
Hei Terhi,
VastaaPoistablogia lukiessani mieleeni nousi ensin kipeitä muistoja, mutta sitten myös onnistumisia sekä ihastuttavan lämminhenkisiä ryhmiä.
Omalla kohdallani historian vaikutus on ollut suuri, koska laskemiseen liittyvä lukivaikeus leimasi minut kymmeniä vuosia "tyhmäksi". Polku "tyhmästä" erilaiseksi oppijaksi oli kivikkoinen, mutta varmaankin juuri siitä johtuen minusta tuli erilaisuutta ymmärtävä "toisenlainen" ope/ryhmien ohjaaja.
Siis, antaapa ajan kulua, niin huono/epäonnistunut tapahtuma saattaakin osoittautua ajatuksia avartavaksi, erittäin hyväksi/onnistuneeksi oppimiskokemukseksi. Asioilla on taipumus kehkeytyä.
Luottamus kouluttajan viisauteen mietityttää.., sillä niskakarvani nousevat edelleen pystyyn sekä koulutussysteemejä että opetusmetodeja ja opettajien henkilökohtaisia ominaisuuksia ajatellessani. Kouluttajan/opettajan asiaosaaminen (faktatieto) saattaa olla hyvinkin luottamusta herättävää, mutta pinnan alla voi vaikuttaa tekijöitä, joiden vuoksi luottamuksellista suhdetta ei synny. Ihmisellä voi olla (päällisin puolin) hyvä tarkoitus, mutta (pintaa syvemmällä) on huonot motiivit. Jokaisen kouluttajan/opettajan kanssa ei tarvitse olla luottamuksellisissa väleissä.., silloin ehkä jatketaan asialinjalla tai nostetaan kissa pöydälle. Kaikki läsnäolijat voivat löytää jotain tärkeää esim. itse- ja ihmistuntemuksen alueilta.
Otsikkosi "hyvä tila - avain hyvinvointiin" herätti paljon ajatuksia. Hyvän tilan luominen on todella tärkeä ilmapiiriin liittyvä haaste - meille kaikille. Suomalaisen koulutusjärjestelmän "tietämään" ja "tekemään oppimisen" tulokset ovat viime vuosina saaneet kiitosta kansainvälisessä vertailussa, mutta samaan aikaan ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Huono ilmapiiri on yleinen tässä koulu- ja työpaikkakiusaajien sekä sivustaseuraajien luvatussa maassa.
Mutta oppia ikä kaikki, sillä jokainen voi harjoittaa viisastumistaan omalla paikallaan. Eniten oppimista tarvitaan "yhdessä elämisen" ja "olemaan oppimisen" tasoilla.
Helena Helin
Kiitos Helena ajatuksistasi - eka kommentti tähän blogiin. Jei!
VastaaPoistaJa kiitos hienosta tarinasta. Totta, kouluttajina ja opettajina varmasti ne, joilla on omakohtaista kokemusta haasteellisesta tai erilaisesta oppimispolusta osaavat ajatella, sanoittaa ja tuntea erilaisuutta laajemmin. Etenkin niihin verraten, joilla kaikki on mennyt kerralla putkeen.
Tällä hetkellä ajattelen, että ihminen on useimmin hieman ristiriitainen olento itsensä suhteen. Ja juuri tuossa se vetovoima piilee - tunne siitä, etten "ota selvää tuosta ihmisestä", tai "mikä hän ihmisenä oikein on", vaivaavat monia.
Hyvä tilan ydinajatus itselleni on antaa tilaa ihmisille ja itselle olla sellaisena kuin oikeasti juuri sillä hetkellä on, käyttäytymisen tilannesidonnaisuus huomioiden.
Yhdessä eläen ja olemaan oppiminen ovat vaativia harjoituksia itse kullekin. Kuljetaan rohkeasti kohti niitä. Iloa, Terhi